Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Kun maaorjuudessa elävä tanskalainen talonpoika sen näki ja ajatteli, mitenkä voudit hätistivät häntä ruoskalla auran ääreen, ihastui hän meihin ikihyväksi; ja kun joku talonpoika tuotiin vankina leiriin, päästi kuningas hänet heti kohta irti ja antoi hänelle hopeariksin sanoen: Pitäkää töistänne huolta, vaarikulta; en ole tullut häviötänne hankkimaan, vaan ainoastaan hyvää naapurisopua.
Mutta jättääkö Ulla ilman mitään kiitollisuuden muistoa? Ei sitäkään. Hetkisen mietittyänsä otti nuorukainen esille rahapussinsa. Hiiteen huolet, suoriutaan miten voidaan. Hopeariksin sieppasi hän sieltä ja astui vakavin askelin Ullan luo laskeaksensa sen hänen käteensä.
Majuri oli antanut kokonaisen hopeariksin Johannekselle. Johannes tiesi rahalla olevan arvon, mutta kuinka suuren, sitä hän ei tiennyt. Hän ei ymmärtänyt, että raha voi maailmassa kaikki. Nisuleivällä oli hänen, mielestänsä paljon suurempi arvo kuin riksillä. Tultuansa kadulle näki Johannes kirjakaupan ja sen akkunassa kauniin kuvakirjan.
"Hyvästi Antero!" huusi hän. Sitten heitti hän hopeariksin puotipöydälle. "Anna se isälleni, Lauri Varpuselle!" olivat hänen viimeiset sanansa. Antero otti hopearahan ja katseli sitä tarkasti. "Onko se oikeakaan?" kysyi hän itseltään; niin ihmeissään oli hän. "Ensin korvapuusti, sitten hopea-riksi, se ei ole kapteenin tapoja" mumisi hän. Samassa kuului kääsien kolina kadulta. Antero juoksi ovelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät