Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
"Seitsemännentoista sataluvun alkupuoliskolta, ellei se ole väärennetty." "Kuinka voitte sen tietää, herra Holmes?" "Koko ajan kun olette puhunut, olen ollut tilaisuudessa näkemään pari tuumaa tuota paperia. Minä olisin kelvoton ammatissani, ellen yhden tai parin vuosikymmenen tienoille voisi määrätä jonkun asiakirjan ikää. Ehkä olette lukenut minun pienen kirjotukseni tästä aineesta.
Kaikki ymmärsivät, että tulisin olemaan kauan ja vaarallisesti sairaana, ja siksi sai Josef luopua iloisesta ja mukavasta makuuhuoneestaan, josta tehtiin minulle sairashuone. Täällä olen maannut tajuttomana yli yhdeksän viikkoa, herra Holmes, ja houraillut rajusti aivokuumeessa. Elleivät morsiameni, neiti Harrison, ja tohtori olisi hoitaneet minua niin hyvin, en nyt voisi puhella kanssanne.
"Hyvää yötä, herra, ja kiitoksia!" John Clayton meni matkoihinsa, tyytyväisenä myhäillen, ja Holmes kääntyi minuun päin olkapäitään kohauttaen ja ivallisen surkeasti hymyillen. "Siinä katkesi kolmas lanka", sanoi hän, "ja nyt olemme joutuneet takasin lähtökohtaamme. Mikä viekas lurjus!
Me revimme auki hänen kauluksensa, ja Holmes kohotti kiitollisen huokauksen Jumalalle, kun huomasimme, ettei hän ollut haavoittunut ja että olimme ehtineet ajoissa. Ystävämme silmäluomet alkoivat jo vavista, ja hän koetti heikosti liikkua. Lestrade painoi konjakkipullonsa hänen hampaittensa väliin, ja pian katsoi hän meihin pelästynein silmin. "Hyvä Jumala!" kuiskasi hän. "Mitä se on?
"Tuollahan näkyy valo jostakin talosta." "Siinä on Merripit House, meidän matkamme määrä. Minun täytyy pyytää teitä kulkemaan varpaillanne ja puhumaan kuiskaten." Kuljimme varovasti polkua edelleen, ikäänkuin olisimme aikoneet rakennuksen luo, mutta Holmes pysäytti meidät noin sadan askeleen päässä siitä. "Tämä paikka on sopiva", sanoi hän.
Hän ei kyllä ollut mitään nähnyt. Minä sitävastoin näin niitä vähän matkaa ruumiista, ja ne olivat aivan vereksiä ja selviä." "Näittekö todella jälkiä?" "Kyllä, näin varmaan." "Miehenkö vai naisen?" Tohtori Mortimer sai omituisen ilmeen silmiinsä ja alensi äänensä kuiskaukseksi vastatessaan: "Herra Holmes, ne olivat tavattoman suuren koiran!" Arvoitus.
Yläkerroksen makuuhuoneista oli kumminkin yksi teljetty. "Siellä on joku sisällä", huudahti Lestrade. "Minä kuulen sen liikkuvan. Avaammeko tämän oven?" Hiljainen valitus kuului korviimme. Holmes potkasi ovea lukon yläpuolelle, ja se paukahti auki. Revolverit viritettyinä hyökkäsimme kaikki kolme huoneeseen. Mutta täälläkään emme tavanneet sitä katalaa roistoa, jonka toivoimme näkevämme.
"Hän tulee mainitsemaansa aikaan, ei ennemmin eikä myöhemmin", vastasin. Oikeassa olinkin, sillä heti kahdeksan jälkeen saapui Holmes hyvää vauhtia ajaen talon eteen. Ikkunassa seisoen huomasimme, että hänen kätensä oli siteessä, ja että hän oli hyvin kalpea ja vakava. Hän astui eteiseen, mutta kului hyvän aikaa ennenkuin hän tuli ylös portaita. "Hän näyttää voitetulta mieheltä", sanoi Phelps.
Hänen mielentilansa näytti olevan tarttuvaa laatua, sillä itsekin makasin kääntyillen edestakasin vuoteellani puolen yötä, miettien tätä merkillistä kysymystä ja laatien satoja, toinen toistaan mahdottomampia suunnitelmia. Miksi oli Holmes jäänyt Wokingiin? Miksi oli hän pyytänyt neiti Harrisonia pysyttäytymään sairashuoneessa koko päivän?
"Mutta ei meille mitään pahaa tapahtunut." "Varomatonta se oli joka tapauksessa", sanoi Holmes hyvin vakavasti ja pudisti päätään. "Minä pyydän teitä, sir Henry, älkää menkö yksin ulos. Teitä kohtaa suuri onnettomuus, jos sen teette. Saitteko takasin saappaanne?" "En, se kyllä näyttää ijäksi menneen."
Päivän Sana
Muut Etsivät