Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ja poika noudatti sielläkin entistä ohjettaan. Jos häntä lähetettiin asialle, palasi hän kiireesti, sittenkun oli asian toimittanut; jos hänelle annettiin tilikirja kirjoitettavaksi, teki hän työnsä huolellisesti. Aste asteelta meni hän eteenpäin, kunnes hänestä tuli isäntänsä rahaston hoitaja ja viimein asiakumppani.
Oliko kummaa, jos uupunut sydän murtui. Usein oli sairas, jota hän oli hoitanut, jo niin paljon voimistunut, että hän kykeni vaatepäällä istuskelemaan. Sen enempää älyämättä, ojensi hän vaan tavallisesti yhtäkaikkisesti kätensä, kun hoitaja häntä hyvästijätteli. Jos sitten joku pisti leipäkieraman poislähtiessä hänen käteensä, ei sekään ollut paljoksi arvattava.
Huomattuaan rouvansa tulevan alkoi Rosalie nyyhkyttää ja kätki epätoivosta väristen kasvonsa lakanoihin. Jeanne tahtoi suudella häntä, mutta hän ei antanut, vaan peittäytyi. Silloin tuli hoitaja ja paljasti hänen kasvonsa, ja nyt Rosalie myöntyi, yhä vielä itkien, vaikka hiljakseen. Liedessä paloi heikko valkea. Oli kylmä. Lapsi itki.
Toinen hoiti paremmin, toinen huonommin. Siemen kasvoi taimeksi, eikä taimen kauneus ollut siemenen kauneutta vähempi. Silloin tuli taimen luo outo vieras; hän silitti tainta, hän houkutteli sitä, ja taimi rakastui hoitajaansa. Mutta tämä ei mikään hoitaja ollut. Hän leikkasi taimen poikki ja ymppäsi siihen oksan toisesta puusta.
Hän sai usein rahakirjeitä ystäviltä, joita hänellä oli kaikkialla maassa, useinpa vierailtakin, ja hän saattoi kertoa, että nuo rahalähetykset monasti olivat tulleet juuri kun hänen omat varansa olivat lopussa. Hanna täti oli vähitellen saavuttanut melkein rajattoman vaikutusvallan kylässä, hänestä oli tullut asukkaiden lääkäri, apteekari, sielun hoitaja ja neuvonantaja kaikissa asioissa.
Mitä Cineaasen tuli, oli hän kohta päättänyt hankkia itselleen tiedon, kuinka kartanon talous oli hoidettu ja tehdä mitä hän voi sitä edistääkseen. Hän ei ollut oleskellut kuin kaksi viikkoa siellä, kun he saivat ne surulliset sanomat, joista edellisessä luvussa mainittiin. Muuan mies oli kohta alusta herättänyt hänen suurinta epäluuloansa. Tämä oli kartanon hoitaja Hegio.
Heistä hän kumminkin näki pelkonsa ja muistonsa olevan ihan totta; hän puhkesi itkemään ääneen ja huudahteli tuskallisesti. Hoitaja otti lapsen, tahtoen sitä panna hänen viereensä, vaan hän työnsi sen pois. "En minä sitä tahdo nähdä!" huusi hän. "Hänen tähtensähän minä siitä iloitsin nyt toivon, ett'ei se olisi ollenkaan syntynyt." "Katsohan sitä kuitenkin.
Tietää, että esimerkiksi virka, jossa nauttii suuria tulojaan, on vääryydellä saatu ja toiselta anastettu, ja kuitenkin pitää se ja nauttia sen suurta palkkaa, silloin kun sen entinen lainkuuliainen hoitaja mahdollisesti, joskaan ei näe nälkää, niin kuitenkin saa vanhoilla päivillään ponnistella viimeiset voimansa elättääkseen perhettään, voimatta toivoakaan mitään vanhuuden eläkettä.
Hänen taloutensa hoitaja puhui hänestä hämmästyttävän vapaasti. "Mitä sanovat Lontoossa hänestä, herra de Laval?" kysyi hän. "Ei juuri mitään hyvää." "Minä olen sen huomannut heidän sanomalehdistään. Ne saattavat keisarin raivoon, vaan kuitenkin hän niitä lukee itsepäisesti.
Mutta miten suureksi siitä tuon ilo riemastuikin, kun pehtoori K. ilmoitti kaikkien läsnäollessa, miten paljon Kaarlolla on omaisuutta, sanoen hänellä olevan mahtavan maatilan T. läänissä P:n pitäjästä. Hän sanoi itse olevansa sen talouden hoitaja eli pehtoori, joten hän tietää, että tila on hyvin tuottava ja nimeltään Hovila.
Päivän Sana
Muut Etsivät