United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hänen lempeitten nuhteittensa perästä en enää häirinnyt häntä samalla äkkinäisellä tavalla kuin silloin Charlotten kanssa tullessani ja laskiessani käsivarteni hänen kaulansa ympäri minä en edes tohtinut, kuten äitivainajani, heittää kukkaa hänen kirjoituksellensa; mutta tultuani rohkeammaksi, oli joka aamu äskenpoimituita niittykukkia hänen kirjoituspöydällänsä, ja hiipiessäni kuulumattomasti ohitse silitin ujosti ja hiljaa hänen harmaita hiuksiansa.

Niin hän, keskellä kiirettänsä, juttelee täällä tyttärensä kanssa; silittelee vielä hänen hiuksiansa ja rientää jälleen askareihinsa. Ilta joutuu, vieraat lähestyyvät kauka-kylistä. Rattaat jyriseevät ja tomu tuoksuu kierteisellä tiellä. Talossa kiire karttuu, ovet moikaavat, meteli koirilla on ja hevoiset hirnuuvat.

"Yksinkertaista, mutta mukavaa" se sananparsi näkyi tulleen pääsäännöksi Kerttulassa. Otan raitaisen kretonkihameeni ylleni sanoi Meeri, joka kiireimmiten harjasi lyhyeksi leikattuja hiuksiansa. Hän ei milloinkaan tuhlannut aikaa ajatellaksensa pukuansa. Täti neuvoi minua ottamaan sinisen puseroni ja mustan hameeni kertoi Helka.

Mutta katsomisella vielä todellakin tällä kertaa se lähtö jäikin, ei siitä vielä tullut mitään. Näytti siltä, että vierailla oli vielä jotain toimitettavaa ennen kotiin lähtöänsä. Ja niinpä niillä todellakin olikin. Jo ryvähti parikertaa toinen mustempiverinen Simon toveri ja nykäsi viis'piisellä hiuksiansa järjestykseen.

"Ei minua vaivaa mikään", vastasi Aino ja painoi kasvonsa isänsä rintaa vasten, salatakseen kyyneleitä, jotka olivat tunkeutua esiin. Pastori silitteli hänen hiuksiansa. "Tahdotko lähteä kaupunkiin?" kuiskasi hän tyttärelleen, niinkuin pienelle lapselle; "minä sanoin kerran ett'ei minulla ole varaa siihen, mutta nyt luulen voivani siihen suostua, jos sinulla vaan on halua.

Tämä oli nyt jalkeilla, vaikkei aivan ennalleen parantunut ja oli niin pahoin pelästynyt siitä, että Vappu oli ottanut hänen hiuksiansa, ettei uskaltanut koskeakaan suomalaisiin. Koko suku oli siinä varmassa uskossa, että iso ruotsalainen nyt oli Vapun vallassa, joten Antti kyllä saattoi turvallisesti käydä kyläkunnassa, missä tahtoi, erittäinkin nyt, kun Vappukin oli mukana.

Ylihuomiseksi täytyy meidän saada kahdeksan taaleria". Sulan epätoivon liikkeellä pyyhkäsi mies kiharoita hiuksiansa. "Niin, kuten näette, Fritz! Ja kuitenkin olemme ollut valppaita, melkeen kuin santarmit, ja siitä huolimatta on yhden kaupustelijan onnistunut huomaamattamme hiipiä taloon ja siellä kaupata muutamia laatikoita hienoja sikaareja.

Kaikki hymyili näissä mitä suloisimmissa kasvoissa, kaikki: pitkien tuhkaharmaitten ripsien varjoamat silmät, suu, posket, leuka, vieläpä pikku kuoppakin leu'assa, vieläpä pienen nykeränenän nippukin. Hän lähestyi särkynyttä peiliä ja järjesti hiuksiansa, laulellen ja räpähyttäen silmillään. Jergunov seurasi tarkasti jokaista hänen liikuntoaan. Hän oli erinomaisen mieltynyt tyttöön.

Minä olen kyllästynyt kulkemiseen!" "Vai niin, sitten voitte tulla minun luokseni; minulla on teille työtä" hän osoitti ympärillä olevia laatikkoja "ja maksan hyvin." Mies repi hämillään sekaantuneita hiuksiansa. "Siitä olen teille kiitollinen mutta tekisi mieleni ensin mennä majatalooni", lausui hän sammaltaen. "Mene!" vastasi vanha herra lyhyesti ja kääntyi pois.

Minä mainitsin sitä Traddles'ille, kun astuimme Putney'hin, ja sanoin, että, jos hän tahtoisi silittää niitä vähän . "Rakas Copperfield", vastasi Traddles, ottaen hattuansa päästään ja tokaisten hiuksiansa kaikille tahoille, "ei mikään ilahuttaisi minua enemmän. Mutta ne eivät ota laskeaksensa". "Eivätkö ota?" sanoin minä. "Ei", arveli Traddles. "Ei mikään saa niitä taipumaan.