Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Nyt hän omasta ja naapuriensa puolesta tuli pyytämään, että Pekka ja Antti lähtisivät hänen mukanaan auttamaan kaatamaan hirmuista karhua, joka oli useina vuosina tehnyt heille suurta vahinkoa ja viime viikkoina repinyt kolmea metsästäjää, joista yksi oli kuollut. Mielihyvin metsästäjämme suostuivat siihen, ja heti lähdettiin matkaan.
Katjusha, miksi sinä puhut noin. Tunnenhan minä sinut, muistan mimmoinen olit siellä maalla... Mitäpä niistä vanhoista, vastasi toinen kuivasti. Muistelen siksi, että tahdon sovittaa rikokseni. Katjusha, alkoi hän ja oli jo sanomaisillaan senkin, että menisi naimisiin, mutta tapasi katseen, jossa näki jotakin niin hirmuista ja raakaa, poissysäävää, ettei hän voinut puhua loppuun.
Kerran he asettivat minun hänen eteensä ja silloin he kiusasivat minua enemmän kuin koskaan sitä ennen kysymyksillään. Oi, se oli hirmuista! En tohtinut häneen vähääkään katsoa, ett'en olisi tykkänään hämmentynyt. Kuinka Yrjön laita on? Ethän, isä, arvele, että häntä onnettomuus uhkaa?" Vanhus loi silmänsä tyttäreensä.
Sen kestäessä sitte on hiljaista päivillä, mutta hirmuista mellastusta öillä, jolloin muhammettilainen oikeastaan saa tyydyttää vatsansa ja suunsa vaatimuksia. Näin päättyi ensimmäinen päivämme Jerusalemissa.
Miten hurjia pahuksia! Vanginkuljettaja, tuo tänne suuri paloruisku ja komenna kuusi miestä pumppuamaan vettä noiden päälle! Hyvä Robert, lähtekäämme kotiin, minua pelottaa niin hirveästi. Tämä on hirmuista. Tulkaa, niin menemme pyytämään armoa. Niin, tulkaa pyytämään armoa!
Hirmuista on ajatella että tällaisia tapauksia on vielä paljon nähtävänä, kun kuljemme edemmäs Konstantinopolia kohden; sillä vähän aikaa sitten kulki pitkät jonot pakolaisia Adrianopolin lävitse ja täyttivät täällä viikottaisin yöt ja päivät katuja; kun niiltä kysyttiin minne he menevät, niin voivat harvat heistä siihen vastata.
"Ei!" vastasi nainen kyynelsilmin, "ei kunnioitustakaan ja minä olen vasta kolmenkolmatta vuoden vanha; eikö se ole hirmuista?" "Vaan miksi ette koskaan ennenkuin tänä iltana ole hiiskuneet minulle sanaakaan tästä asiasta?" "Mitä se olisi toimittanut? Ettehän kuitenkaan voi auttaa minua". "Kuka sitä tietää?" sanoi hän, rouvan kättä suudellen. "Se ei ole mahdotonta". Samassa läksi hän huoneesta.
Siellä lepäsi useampia Suomen talonpoikia, jotka Venäläisten tavan mukaan tällä sotaretkellä olivat sidotut yhteen parittain, selät vastatuksin ja jalat kiinni köytetyt suuriin, raskaisin puupölkkyihin. Iloinen hälinä keskeytti sen kolkon hiljaisuuden, jolla talonpojat olivat odottaneet hirmuista loppuansa. Köydet katkaistiin Venäläisen sapelilla.
TURUNEN. Siis uudestaan sota ja siitä seuraavat kaikkinaiset surmat, vahingot ja surkeudet! Maa on jo monessa paikoin hävitetty autioksi, pellot kylminä ja kansa köyhtynyt nälän tuskaan asti! Hyvä Jumala, kuinka kauan sinun hirmuista vitsaustas kestäneekään! ANTERO S. Olkaa rauhoitetut! Ruotsista tänne viimeksi tulleet uutiset eivät vielä ole ehtineet Wiipurin uljaan linnan isännän luo.
Tämähän on jotain hirmuista, puhui Nehljudof. Onko mahdollista että siinä olisi perää? Mikäs teitä siinä erityisesti kummastuttaa? Kaikki alusta loppuun; nimismiestä ehkä vielä voin ymmärtää, hänelle kun on käsketty, mutta yleisen syyttäjän apulainen, joka panee kokoon syytöksen onhan hän sivistynyt ihminen...
Päivän Sana
Muut Etsivät