Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Suuri epäkohta oli myös verotuksen nurjuus. "Melkein kaikki inhimillisen toiminnan alat antoivat tuotteita, joiden todellisesta tarpeesta ja kuluttamisesta ei kellään ollut selvää käsitystä. Maanviljelys antoi joka vuosi suuren määrän tuotteita yli tarpeen, jonkatähden ne olivat niin halvassa hinnassa, että talonpoikien täytyi elää jotenkin niukasti.
Olen ajatellut ja itsekseni laskenut, että olisi epäilemättä syytä ruveta kanan viljelystä liikkeenä harjoittamaan. Olen vakuutettu, että sellainen yritys löisi leiville. Ajatelkaas, missä tavattomassa hinnassa munat ovat meidän paikkakunnalla ja koko meidän maassa: eihän niitä kannata köyhän perheen syödä kuin pääsiäisekseen.
Minä laitoin sitte niin, että eräs kellokauppias otti minun kanssaan, ja minä kannoin hänen kellojansa. Minun täytyi kantaa kelloja, selkä melkein väärässä, ja sääliväisyyden siaan sain nähdä nälkää enkä voinut kiusaajastani erkaantua. Minä olin pingoitettuna pahemmissa hihnoissa kuin hevonen, ja kuitenkin sen voimia koitetaan säästää, jos se vaan on vähässäkin hinnassa.
Tiellä hän usein kohtasi miehiä ja vaimoja, jotka häntä onnittelivat, ja moni sanoi: "Sinä näytät kuin olisit kihlattuasi oikein kasvanut". Asian laita olikin, että Lents siitä ajasta alkaen käveli reippaammasti kuin milloinkaan ennen, ja häntä nauratti, kun joku hänelle sanoi: "Sinä olet korkeassa hinnassa, sillä vaimo, jonka mies saa, on se hinta, josta mies käy.
»Yhdeksänkymmentä viisi ensimmäinen ... toinen ... huutakaa viisin markoin...» »Kahdeksankymmentä!» Vaan silloin hyppää penkille muuan vanha vaimo ja huutaa kimakalla äänellä: »Ei pidä huutaa luontokappaleen hintaan!» »Eihän tuo ole vielä lehmänkään hinnassa!» »Kuka se on tuo akka?» »Min' oon siihen kuuluva!» Vaan siitä huolimatta putosivat huudot markan markaltaan.
»Missä hinnassa tuntuvat olevan?» »Kohtuhinnoissa.» »Ei lähde isoja rahoja, vaan hyvähän tuo on, mistä penninkään saa näin huonona aikana.» »Sen verran hyötyy, että suoloiksi ja tupakaksi.» »No kun ei ruualle arvoa pane, vaan jos panee, niin ei jää kirkonviinarahoiksikaan.» Tällaista keskustelua kuului kartanolla.
Hovin entinen omistaja, vanha maalainen aatelismies, oli ollut saita ja itsepäinen ihminen. Saituus ilmaantui etenkin siinä omituisuudessa, ettei hän antanut kajota metsiinsä, olivatpa ne missä hinnassa tahansa; ei ainoatakaan puuta saanut myytäväksi kaataa! Ei edes lahoavia! Ei että sanalla edes salli ehdottaa mitään sellaista.
Likka käypi kankahalla niinkuin kaunis kukka, Poika juoksee jälestä, niinkuin vanha hukka. Likka astuu ahoa pitkin, pumpuliliivit liuhkaa, Pojat ryömii jälessä, tuohivirsut viuhkaa. Likka istuu linnassansa, kulta riippuu rinnassa, Tänä vuonn' on huonot pojat huokiassa hinnassa. 44. VOI MIN
"Moista tavaraa, kuin sinä olet, löytyy vielä joka paikassa, etkä ole noussut hinnassa." "Vaan minä en tahdo enää olla tavarana", jatkoi Antero, "ja siis Jumalan haltuun." "Seis!" kiljasi Flurenbauer, kuin tuo päättäväinen poika jo oli ovella. "Seitsemänkymmentäviisi kultarahaa tahdon puolestani antaa vuotuista palkkaa." Pudistaen päätänsä kääntyi Antero taas mennäksensä.
Tervan vienti olisi minullakin sinne ollut, vaan en lähde summan päälle. Suolojenhan nuo sanovat laskeuneen hinnassa. Vai on.. No sehän sopii, olin juuri aikeessa lähteä suolan hakuun.. Lie tuossa puheessa perää?
Päivän Sana
Muut Etsivät