Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Tieteellisessä katsannossa oli edullista Appelgrenille kulkea tätä tietä ja minulla oli kauvan ollut hiljainen halu päästä kullanhuuhtomoille Altai-vuoristossa, sillä siellä työskenteli melkoinen joukko luteerilaisia, joilla ei ollut mitään sielunhoitoa.
Hiljainen henki vuosikaudet toimii; Vast' aikaa myöden kalja voimii. Ja kaikki taikatemppuset Lisäksi siihen tuhannet? Pirulta kyllä opin sai se noita, Vaan piru tuot' ei itse tehdä voi. Kas, sukkeloita elukoita! Tää piika on ja renki toi! Ei rouva liene kotosalla? Atrialla! Savutorvesta vaan Kotoaan! Ja kauanko leijaa Kemuissa ja reijaa? Mink' aian lämmitämme Käpäliämme. Mit' arvaat?
Ja Jaakon äiti, ylpeän ja ahneen Ojamyllärin hellä ja hiljainen puoliso, joka kaikilla tavoin sinä mainiona lauantaipäivänä niin hellästi oli vastaan ottanut köyhää hyljättyä lasta ja pyytänyt hänen, Jumalan apuun turvaten jäädä uskolliseksi!
Kaiken yötä satoi ankarasti, mutta aamulla klo 8 aikaan alkoivat aamuauringon säteet hajoittaa pilviä, ja klo 11 aikaan oli ilma mitä ihanin, ainoastaan hiljainen tuuli keinutteli laivaa. Matkustajat laivalla muodostivat kirjavan joukon; siinä oli kaikensukuisia ja kaikenkielisiä kansoja. Keskikannella oli suuri parvi tatarilaisia, miehiä ja naisia "mollah'insa", eli pappinsa vartioimina.
Hän läksi saunasta ja hiipi hiljaa pirtin luo sekä yhä tikapuita myöten ylös päätyikkunasta pirtin lakkaan, jossa hän toivoi olevansa piilossa pelkäämiltään vihollisilta ja samassa kuulevansa, kuinka pirtissä olevien urhojen tänä yönä kävisi. Hän valvoi ja kuunteli, vaan mitään peljättävää ei kuulunut. Ainoastaan sirkan yksitoikkoinen ääni kuului pirtistä, ja hiljainen hiiren rapina lakalla.
Ja niin tuli selitys, kertomus seurasi toista, ja hiljainen nuorukainen jutteli paljon onnistuneesta hiirenajostaan, kunnes lopuksi näytelmät, jotka molemmin puolin seinää samaan aikaan olivat suoritetut, selvisivät kaikille. »Mutta että minä sittenkin herätin teidät, sitä en tullut ensinkään ajatelleeksi!» huudahti hän hyvänlaatuisesti kaikkien mieltymykseksi.
Poika rupesi hymyilemään. Mitään sanomatta laski Kyllikki hänet Olavin syliin. Olavi loi kiitollisen katseen ja puristi pienoista rintaansa vasten. Hänestä tuntui niinkuin kaikki olisi sinä hetkenä kadonnut ja häipynyt hänen ympäriltään. Ja hän tunsi kuinka pienen ruumiin lämpö vähitellen tunkeutui kääreiden ja vaatteiden läpi aina hänen jalkoihinsa saakka niinkuin puhdas, hiljainen hyväily.
Hän oli hiljainen, totinen tyttö, vähän yli kahdenkymmenen, ei tosin kaunis, mutta hyvä ja älykäs. Juuri tuo tämän köyhän, vastoinkäymisissä koetellun tytön hiljainen, hyvä, tyven ja totinen olemus veti vallatonta lasta puoleensa ja hillitsi yhdellä ainoalla silmäyksellä pienokaisen uppiniskaisen mielen.
Heittelen päätäni, vaahtoa roiskuu suustani jäälle, kuolaimet ovat katketa hampaissani. Seisomme ... seisomme... Hän kaiketi odottaa jotakin. Jo liikahtaa hiljainen valo tuvan ikkunassa, värähtää niinkuin säikkyväinen. Mutta kiristyneissä ohjissa minä tunnen isäntäni käsien alkavan vavista. Hetken kuluttua avautuu tuvan ovi hiljaa.
ANNA lankee polvillensa, hiljainen rukous huulilla ja kasvot kirkastettuna. Nousee sitte seisoalle, mutta vaipuu Marian syliin. Oi, levähtää mun anna!... MARIA. Oi, hän kuolee! ANNA. Oon rauhaa saanut. Valkoista ja tyyntä On syömessäni. Terveisiä ... äidill'! Hän kuolee. Maria laskee hänen hiljaa puun juurelle maata. MARIA. Hän taistelun on päättänyt ja nukkuu Nyt turvallisna puhtaudessaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät