Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Nyt saat ampuma- ja ruokavaroja kaikille, mutta älä luota siihen, että enää voisin kertaakaan antaa uudestaan. Teidän täytyy koettaa siepata viholliselta ruokavaroja ja mitä vain voitte sekä auttaa meikäläisiä. Reippaasti nyt vain toimeen. Minä lähettäisin mukaasi upseerin, mutta täällä ei ole ketään, joka osaa hiihtää. Näytä nyt, että toimit niin, että tapaamme toisemme. Mars!"
Ei ainakaan etäämpää katsoen siellä näyttänyt mitään olevan... Mutta kun hän tuli likemmä, näki hän, että aidan vieruksessa oli joku lumessa piehtaroinut ... saa nähdä, eikö se ole jänis? ... vaan se on ehkä toisella puolen aidan... Matti ei malttanut hiihtää, pisti päähän pelko, että jos se pääsee siitä irti, ja hän hyppäsi suksiltaan ja kahlasi vyötäisiään myöten lumessa aidan nurkkaukseen...
"On kyllä, mutta jaksanhan odottaa." "No jos sinä jaksat, niin kyllä minäkin", vastasi Antti heittäytyen havuvuoteelle. Hetken kuluttua hän jo oli nukahtanut. "Nuku vain", tuumi Pekka itsekseen; "mahdoit antaa minun vuorostani hiihtää edellä ja avata latua aamupäivällä, niin et nyt olisi noin väsyksissä." Kun linnut olivat kiehuneet kypsiksi, sekoitti Pekka jauhoja liemeen.
Kolmannen päivän iltana he eivät enää nuotiota tehneet, vaan päättivät yötä myöten hiihtää, kun jo oli puolilta päivin alkanut näkyä korkea luminen vaara, jonka Reita luuli lapsuutensa muistolta tuntevansa kuuluksi uhrivuoreksi. Kuta enemmän he sitä lähenivät, sitä korkeammaksi se kohosi, ja Korpijärven päähän tultua se oli, kuin olisi siinä ihan edessä ollut.
Kerran luuli Panu päässeensä ampumamatkan päähän ja laukaisi, mutta löysi nuolen edestään pökkelöstä, jota oli ampunut. Talvisen päivän Panu ponnistelee, alkaa lunta sataa, keli takkaloituu, eikä tunne ajaja maita, joita hiihtää. Silloin alkaa korkea vaara edestä häämöttää, jäljet katoavat vuoren rintaan kuin olisivat siitä sisään menneet.
Lapin lemmot pudistavat, veret on villinnyt salaisesti murhattu murhaajaltaan... Silloin hyppää nuoransa katkaissut koira Saran silmille surkeasti ulvahtaen ja irtauttaa kädet loihditusta keihäästä. Mutta ei ole lumous luotu Saran veristä, ei kosto vielä kouraansa hellittänyt. Hän hoipertelee suksilleen ja hiihtää järven päähän koira ulvoo yhä surkeasti saaresta.
Ei tuolla minua kaivattane, tuskinpa enää tunnettaneekaan? Ei käy enää sotia Kauko, mutta maita, meriä kiertää, vaeltaa kesät, talvet, soutaa ja hiihtää; missä vain kansaa koolla, siellä hän. Tulee, lähtee, mihinkään asettumatta, missään viihtymättä, kotonaan kaikista vähimmin. Olisi Kaukolla kalaiset rannat, riistaiset korvet. Ei viitsi kalaa pyytää Kauko, ei metsää käydä, ei halmeita hakata.
"No, kiitoksia, eipä erikoisia kuulukaan, tuossahan menee hiljakseen, hiljaa vanha hiihtää." "Me olemme tässä Elsan kanssa tuumineet, rupeaisiko hän ensivuodeksi meille, vaan hän ei oikein tyydy paikkaansa. Mitä ajatusta on siinä asiassa mummolla, kysyn sen puolesta, koska olette Elsalle muutoinkin vähän niinkuin holhojan virkaa pitäneet."
Mistä asti lienetkään hiihtää pakannut jo tänä päivänä ja kelilläpä kelin päiväiselläkin tuommoisella rutjulla», mukautti Tahvo ja kehotti riisumaan ketineitään vähemmäksi. »Ei nyt tämmöisellä sipsulla viitsi pitkältä kulkea. Tuolla Puiroaniemellä olin yötä, sieltä olen hiihtää lykellyt aivan yhtä myötään», virkkoi Antti ja alkoi päästellä laukkuaan ja turkkiaan irti.
Itse saavat poikaset itsensä kasteelle hiihtää. On niitä nytkin tänne kymmenkunta sitä varten saapunut. OLAI Tuotakoon heidät jo tänään luokseni tänne. KAINULAINEN Paha sanoa, paha olla sanomatta, vaan ei jaksanut entinen pappi pitäjätä kulkea, niin on saanut heitä toisia kastamattakin kuolla. OLAI Miks'ei ole pantu hätäkasteeseen?
Päivän Sana
Muut Etsivät