Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Sillä melkein kohta sen jälkeen, kun he häänsä vietettyään olivat tulleet tänne, oli heistä, rovastista ja hänestä, tullut hyvät ystävät. Pian oli tuo hienotunteinen, ystävällinen ihmistuntija huomannut, että Elli ei ollut onnellinen. Talvisina sunnuntai-iltoina jäi Elli usein pappilaan, kun hänen miehensä matkusti pitäjälle sairaan luo tai kinkerille.
Hänen olisi tehnyt mieli itkeä sekä harmista että häpeästä. Kuinka hän häntä nyt vihasi! Kuinka hän oli hänen mielestään raaka, typerä ja kömpelö! Tuollako oli häneen kaikki oikeudet? Tuonko tähden hän asetti alttiiksi Olavin rakkauden ja tuotako varten hän tahtoi olla hienotunteinen?
Kaikki nuo luettelemamme eri runo-osastot osottavat meille, mitä teitä hän on tälle kannalle tullut, ja me näemme hänen käyneen saman kehityskulun, jonka melkein jokainen hienotunteinen, kehityskykyinen ja runollisella vaistolla varustettu kirjailija tekee.
Hän oli hellä, ihaileva, hienotunteinen, ylpeä tummasta uljasmuotoisesta vaimostaan ja siitä, että tämä niin nopeaan oppi hänen puhtaan puheenpartensa. Mutta eräänä päivänä hän sitten näytti levottomalta. Hän puhui asioista, joita oli kaupungissa hoidettava, kuukauden poissa olosta, jota ei voinut välttää.
Minä häpeän, toden totta, ruveta teille kertomaan, mitä kaikkea sinä yönä sain kuulla, sain nähdä. Olen hevoseksikin liian hienotunteinen. Te kuulijani kun olette ihmisiä, niin luonnollisesti pahastuisitte hevosen suusta kuullessanne, kuinka ihmisarvoa jo on voitu saastuttaa. Menemme siis sen yön tapahtumain sivuitse. Aamu alkoi jo heloittaa itäiseltä taivaalta, niin kauniina, niin puhtaana.
"Hän sanoi ilman olleen niin kauniin", huusi nyt toiselta puolelta täyttä kurkkua rouva Stork, joka oli enemmän totuutta rakastava kuin hienotunteinen, "sinä kuulit hullusti, Albertina, ... ilma, ilma..." "Vai niin ilma", vastasi neiti Lorén, aina vaan yhtä tyytyväisenä, "niin kyllä, niin kyllä!
Ja sitäpaitsi hän, kuten moni muukin arka ja hienotunteinen ihminen, oli luonteeltaan varsin ujo. Hän kertoi minulle kerran miten hän, nuorena tyttönä iltakutsuissa ollessaan, monta kertaa oli paastonnut vain siksi, ettei ollut rohkeutta mennä ottamaan ruokaa tuosta yhteisestä "seisovasta illallispöydästä".
Rovastin läsnäollessa ei kukaan tahtonut olla isoääninen eikä kovin vapaapuheinen, koska oli yleisesti tunnettu, että hän oli niin hienotunteinen, jotta se joskus meni aina teeskentelemiseen asti. Sentähden vaikenivat taistelevat totimiehet samassa kun hän huoneesen astui.
Kohtaisiko hän nyt sielun, johon hän osaisi ihastua, oppilaan, jolle hän saisi kaikkensa antaa?... Kuinka hyvä hän silloin olisi, kuinka hellä ja hienotunteinen. Kädestä pitäen kuin paras ystävä hän sitä sielua kuljettaisi tiedon tarhoissa, näkyjen ja aavistusten pitkillä pihoilla. Sävelet hän houkuttelisi soimaan sen tunteiden kultaisista kielistä ja sävelet sanoiksi pukeutumaan.
Ja minä huomaan kaikesta, että hän on hienotunteinen ihminen ja että hän hyvää tarkoittaa", pitkitin minä, nousevassa ihastuksessa päätelmieni selvyydestä. "Millainen on hänen suhteensa? Hän on lupauksella sidottu. Hän sanoi ettei hän tulisi ketään toista naimaan kuin teidät, jos hän koskaan naisikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät