Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Neiti Fliedner näytti silkkipukuineen, valkoisine myssyineen ja hienoine, vyöstä riippuvine kultavitjoineen yhtä hienolta kuin eilenkin etehisessä ja tuli ystävällisesti hymyillen meitä vastaan.
Pylväskäytävien la'et tosiaan näyttämät hyvin hienolta kiveen hakatulta pitsikankaalta. Maahan syöstyt mahtavat jäännökset ovat niin kunnioitusta herättäviä, että mielellään otaksuisi koko tätä ihmeteltävää ihmistyötä käytetyksi ylevimpään jumalanpalvelukseen.
Hän näytti hienolta herrasmieheltä, ehkä hiukan elähtäneeltä. Ei puvusta eikä ulkonäöstäkään voinut päättää mitä kansallisuutta hän oli, vaikka aikani kuluiksi olin matkustellessani myös huomioita tällä alalla koettanut tehdä. Huoleton näytti hän olevan puvussaan, joka kyllä muuten oli moitteeton. Kasvoissa kiintyi huomio ensin omituisiin silmiin.
Tupakkapiippu kihisi jo lähimmäisessä sopessa, hänen kädellään äkkiä viipottaessa ilmaa, ikäänkuin tahtoisi vieraan kasvoilta löyhyttää kaikkea muuta paitsi hienolta tuoksuvan tupakan pilven, lausui hän ylpeällä huolettomuudella: "Täytyy polttaa helpompaa lajia, mitä saada voi hyvät lääkärit ovat tyranneita, eivätkä suurin kysy, josko voi tottua sellaiseen keskinkertaiseen tavaraan, vaiko ei".
Minäpä en olekaan ostanut tätä omenaa ... minä olen sen saanut. Keneltä? Eräältä isolta ja hyvin hienolta herralta, joka seisoi porttimme ulkopuolella... Hänellä oli käyrä nenä ... ja niin leveät hartiat ... hän mahtaa olla kovin vahva ja voimakas. Kukahan herra se oli? En tiedä. Albert ei siis tuntenut häntä? En. Hän sanoi minulle näin: Mikä on nimesi, poikaseni? Albert Kron, vastasin minä.
Niin, näetkö nyt itsekin!... antaahan emäntä, kun vaan kysyy. Ajatelkaa, Kreeta! kun puen sen ylleni! Mahdan näyttää oikein hienolta siinä ... ja niin suurelta ja vakavalta... On niin ihmeellistä tulla oikein aikaihmiseksi! Kreeta! tiedättekö, missä se puku nyt on?... vinnilläkö? Juoksenpa ottamaan sen alas ja koetan ylleni heti paikalla.
Pitäjän toisessa kolkassa sijaitsi Sjölahden kartano, Jägerskjöldien sukutila, sangen suuri, etuisa ja kaunis maatila. Sen omisti minun aikaisimpina nuoruusvuosinani eversti Christer Jägerskjöld, yksi harvoja silloin vielä elossa olevia luonteita menneeltä hienolta vuosisadalta, kohtelias, ylevämielinen ja hieno koko olemukseltaan.
"Liiankin hienolta ja kauniilta rouva Margareeta Douglas'iksi, jos saan uskaltaa niin sanoa", virkkoi lääkäri. "Pois, konna, ja taluta tänne sisään tuo kaunis jääkynttilä älä pelkääkään että hän on moittiva minua kovin naismaiseksi ja sinä, Ramorny, mene myös pois". Samassa kun ritari meni toisesta ulos, talutti vale-akka toisesta Hanskurin Katrin sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät