Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Mikä häntä nyt vaivasi?... Pukeutua hienoksi! Ahaa! hän oli peloissaan siitä, että minä menisin kanunamiehelle!" Omituisen ahdistavalla tunteella kulki hän katua iltapuolella kevätpäivää auringon vielä kimeltäessä yhteen ja toiseen ullakkoikkunaan. Mäellä pisti elävä ruoho esille kosteasta maasta, ja maitiaiset paistoivat keltaiselta kuin pikku auringot veistämön vallilta.
"Miten kävisi, jos kaikki ihmiset saisivat nähdä kömpelön, laaduttoman talonpoikais-kuvion, hiukset kasvoilla ja kädet kovat kuin puu, syleilevän minua ja sanovan: Oi, Herra Jumala, miten sinä olet tullut suureksi ja hienoksi, Anna! Oi, minä kuolisin häpeään.
Välistä valtasi häntä kova ikävöimyksen, yksinäisyyden tunne. Jakelivathan he kaikki Marian kanssa jotakin, johon hän ei ollut osallinen? "Olli Heikki tahtoisi mielellään puhua kanssasi," Maria pani kätensä hänen olkapäälleen, "luulenpa hänellä olevan jotakin sydämmellään." "Hyvää päivää, Olli! oletpa totta tosiaankin saanut huoneesi hienon hienoksi. Enkös jo sanonut?"
Hienolla naisella tarkoitamme sivistynyttä, hienontunutta naista, aistiltaan ja ajatuksiltaan kehittynyttä naista, jonka pelkkä olento ja esiintyminen heti osoittaa hänet hienoksi naiseksi, liikkukoon hän missä seurapiirissä tahansa. Se luokka on aivan omituinen amerikkalaiselle yhteiskunnalle selvä seuraus yleisen tasa-arvoisuuden periaatteesta.
Tuoksuvain metsien syvyydestä, kuka tiesi, mistä, taivaastako vaiko maasta, liiteli lienteitä tuulia esiin. Kevyt sumu nousi koskilaaksosta, leviten pehmoiseksi verhoksi lähimmille puille ja tehden niiden muodot miellyttäviksi ja värin hienoksi. Karjopihasta kuului silloin tällöin kellon kalkahdus ja kaukaa etäisyydestä valvovan koiran haukunta.
Ja vielä, mikä kurjuus, he eivät ole eläissään saaneet pyyhkiä nenäänsä nutun hihalla! Entäs tytöt? Heillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka ohueksi, hoikaksi ja hienoksi kureuuma tekee valkoihoisen naisen. Millä ihmeen tavalla he voivat viehättää itseensä neekerinuorukaisen sydämen, kun eivät voi näytellä suloisuuksiaan vähitellen?
Jouluaatto oli käsissä. Oli nyt aamupuoli tuota lapsuuden ja kodin ihanaa päivää. Pienessä kodissa, joka, kappaleen matkaa kirkonkylästä sijaiten, oli kahden vanhan, naimattoman sisaren hallussa, puuhaili vanhempi heistä hänen nimensä oli Hedda tyynesti ja rauhallisesti hienoksi siistityssä keittiössä, jonka porstua erotti kahdesta asuntohuoneesta.
Puolalaisilla olisi sydäntä ei, ei niillä on harmaa paasikiwi sydämmen sijassa ja sellaisen minä musersin hi hi hi minä musersin sen ja jauhoin hienoksi kuin hiekka, ei, ei, welliksi kuin weri Mikkelin kankaalla, kuin ilmassa häilywät aaweet, jotka huutawat kostoa ja kuolemaa tuolla tuolla missä se olikaan, se oli tuolla, Hämeenkankaan rinteellä hahaha!" Puolisot kauhistuiwat.
Tuo ruhtinas on suuri, moninainen peto, jolla on tuhat rautakyntistä kättä, joilla kurottelee sieluja, joita on ilma sakeana. Pistää suuhunsa, puree hienoksi, sylkee ulos, puree uudelleen ja taas uudelleen. Sillä tavalla rangaistaan niitä, jotka eivät uskoneet Jumalaan, vaikka niissä saattoi olla monta hyvää ja ihmisystävällistä henkilöä.
»Niin», sanoi ukko Witt surkealla äänellä, katsellen paikattuja housujaan, »minä tahtoisin mielelläni tehdä itseni niin hienoksi kuin suinkin mahdollista, mutta minkäsläiset niiden housujen oikeastaan pitäisi olla? Pitkiä housuja en voi käyttää kotona, ja kaapissa riippuu ainakin puoli tusinaa lyhyitä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät