Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Hevosetkin näyttivät harmailta, pitkiltä ja vanhoilta; ne astua jahnustivat vääräsäärisinä eteenpäin rattaitten edessä, joiden ratisevien raskaitten puupyörien akselit olivat niin lujasti kuivuneet kiinni, että ne pyörivät mukana ajaessa niinkuin Abrahamin aikoina!
Antaa heidän vaan olla siinä pelvossa jonkun hetken, ei se haittaa. Sitä suurempi heidän on ilonsa sitten, kun saavat meidät jälleen. Saavuimme äkkiarvaamatta maantielle, joka tällä kohdalla oli suora ja tasainen. Paksu pölypilvi näkyi etäällä. Siitä alkoi vähitellen vaunut tulla esille. Ne lähenivät, saatoimme jo eroittaa hevosetkin. Veijolan vaunut.
Siltä ei luuna luiskahtele.» Ruokolan isäntä puheli ja lähti kävellä kyhnyttämään pihalle. Minä katsoin jälkeen syrjäsilmällä hymysuin, arvelin itsekseni: »Olet koko vätös, ukko riepu. Ilmankos on lakeistorvi kallellaan Ruokolassa, kun akkain pitää hevosetkin hoitaa.» »Kyllä se Ruokolan emäntä on järkevä nainen ja oppinut talouden hoitaja. Sillä on kaikki järjestyksessä.
Ilmassa ei enää tuoksunut niin paljoa: tuntui jo kuin olisi siinä uudelleen ruvennut virtailemaan kosteutta... Lyhyt on kesäinen yö!... Poikain puhe sammui sitä myöten kuin nuotiokin... Koiratkin korskuivat; hevosetkin mikäli minä osasin eroittaa himmeässä, heikosti kimaltelevassa tähtien valossa olivat makaamassa, päät nuokallaan... Hiljainen unahdus valtasi minut; se muuttui torkuksi.
"Eikä ole oluesta lukuakaan," sanoi hän ja korjasi kalanroiskeet. "Vesi on parempaa, terveellisempää." "Sitä juovat herrain hevosetkin." "Puhutte viisaasti kuin Salomo. Vesi on ... vettä, vanhimpia voitehista piti sanomani." Herra ei hätäillyt lähtemään, vaan katseli, kiitteli tavaroita ja kyseli hintoja.
Silloin lauta heti pudota romahti alas, ja sen alle musertui tuo viisas hiiri. "Ahneus se pettää viisaankin." Ylpeä härkä. Härkä pukeutui hevosen nahkaan ja luuli sillä hevosen arvoiseksi pääsevänsä. Toiset järkevämmät härät nauroivat sille, ja niin tekivät hevosetkin, vaikka he toisinaan piloillaan laskivat sen seuraansa.
Me matkustimme Teksan kautta ja asettauimme yöksi eräälle äärettömälle ruohotasangolle. Aamupuoleen tuuli kovasti, ja kaukainen jyminä, ikäänkuin villieläinten karjan lähenevä töminä, herätti meidän huomiomme. Meidän hevosetkin vaaran vainusivat ja raivoisiksi tulivat. "Ylös" huusin minä "ruohotasanko palaa ja puhvelit ovat kantapäillämme!"
Ennenkuin jatkan kertomustani, tahdon mainita muutamin sanoin tästä toverista, John Carlsonista, vaatimattomasta kumousmiehestä, joka kuului niihin lukemattomiin uskollisiin tovereihin, joita oli meidän riveissämme. Hän oli työssä Wicksonin metsästysmajalla, tallimiehenä. Ja Wicksonin olivat ne hevosetkin, joilla me ratsastimme Sonoma-vuoren yli.
Sitten tuli meille isännän kanssa matka kaupunkiin suoloja noutamaan. Kaksi naapurin miestä kulki samassa matkassa, niin että meitä oli yhdessä neljä körttiläistä; hevosetkin olivat notkupäisiä ja surunkarvaisia kuin körttiläiset. Kaupungista palatessa oli reissä suoloja kolme tynnyriä hevoseen.
Mutta kun hän noin kiireesti sivulle siirtyi, niin peljästyivätpä vauhkat hevosetkin hänen valkeita housujaan, kaarsivat hekin vähän syrjään ja kiitivät sitten maha matalana näkymättömiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät