United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Niin, hän uskoi ja luotti Herraan», lausui leski. »Minä en Jumalaa tuntenutkaan, hän oli vieras minulle. Kyllä minä häntä rukoilin, varsinkin myrskyjen aikana, että hän varjelisi Viioa, vaan se rukoileminen oli semmoista kuin se oli, ilman uskoa. Minä pelkäsin kauheasti juuri rukoiltuanikin.
Israel toivokoon herraan; sillä Herralta on armo, ja runsas lunastus hänellä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä." Näitten juutalaisen kirkon virsien rinnalla kuului myöskin kristillisiä hymnejä.
Jos minä tuntisin ja tietäisin heidän uskonsa ja vakuutuksensa, niin en siitä kuitenkaan tee tiliä vieraalle. Hänen kysymyksiensä alla voisi piileksiä huonot, pahat ajatukset; mutta mitä itseeni tulee, tunnustan suoraan, että uskon Herraan Jesukseen Kristukseen ja kiitän olevani hänen opetuslapsensa." "Te olette varsin varova", sanoi Javani. "Minkätähden epäilette minua?
Rukoile kanssani, Naomi, ja auta minua saamaan samaa lepoa ja rohkeutta kuin minulla oli ennen Klaudian kirjettä. Vahva uskosi ja luottamuksesi Herraan on monta kertaa ennenkin minua kehoittanut ja vahvistanut, ja nyt olet tullut kuin Herran lähettiläs tuomaan rauhaa levottomaan sydämeeni. Langetkaamme polvillemme ja rukoilkaamme yhdessä."
Ystäväni Saulcy oli eilen ollut seurassa, jossa puhuttiin minun vankeudestani; oikeuden mielipidettä kuulustelematta alkoi oiva tykkimieheni taitavasti käytetyllä aseellaan pommittaa tuomareita heidän typeryyksistään, lapsellisuuksistaan, halpamaisesta itserakkaudestaan y.m. ja vetoaa erääseen mustiin puettuun herraan, jonka hän tunsi näöltä, vaikk'ei tiennyt hänen ammattiansa.
Lapsi uskoo kaiken sen, Mitä vanhin sanoo, Ilmoittaa myös tarpehen, Mistä syystä anoo, Nälän, janon tunnustaa, Kuumat, kylmyydetkin, Silloin ruokaa, juomaa saa Varjon, vaattehetkin. Ymmärräthän nyt jo nuo Ilman selitystä. Halun kai ne sulle tuo, Hyvään mieltymystä, Halun Herraan uskomaan, Mielen Hältä pyytää Tarpeet kaikki kohdastaan? Epäilyyn ei syytä. Tarpees tyyni ilmi tuo, Uskoin ano niitä!
Ei heikkoon Pohja suostu, herraan yksin, mi tuntee voimans', siinä loisti hän, ja vapaat miehet seisoi järjestyksin ja valta, kuuliaisuus ystävyksin, ja riemuittiin, kun tiettiin *hänen* löytyvän. Hän purppurassa istui, hurmaajamme, ja valtikallaan tenhos: yhtenään nyt uudet riennot kasvoi kansanamme ja uudet kukat rautaperällään.
Kyytipoika katsahti kiitollisena herraan ja pysäytti juoksun. Hiljaa kulkivat rattaat. Aurinko paahtoi jälleen, rattaiden ritinä se oli niin yksipuolista, aina yhtä ja samaa, yhtä ja samaa. Hevonen kulki puolitorkuksissa, kyytipoika oli koko torkuksissa.
"Näetkö nyt tuon lapsimaisen pojan oikullisen luonteen?" sanoi Ramorny Dwining'ille; "ja onko ihme, että palvelija, joka hänen puolestaan on tehnyt niin paljon, viimein mokomaan herraan suuttuu?" "Ei suinkaan", vastasi Dwining, "se suuttumus sekä luvattu Lindores'in kreivikunta kyllä voivat miehen uskollisuuden järkähdyttää. Mutta käydäänkö hänen kimppuunsa jo tänä iltana?
Siit' alkain kohtaloni yhtyneenä On tähän neitoseen ja tähän herraan. Tahdoitte yhdistyä neitseeseen, Ja, totta vie, siin' ette pettynytkään: Neitseellinen se mies on, jonka saitte. HERTTUA. Pois hämmästys! Hän jaloa on verta. Ja jos on laita niin, kuin peili näyttää, On mulla tässä onnen löydöss' osa.