United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Armost' ainoastaan Autuus meill' on, vaikka kuin Järki sanois vastaan. Mikä on ihminen, että häntä muistat! Ah, kuinka ihmeellisesti Jumala murheeni pitää! Mun mieleni ja kieleni Ain ylistäköön sitä! Hyvyyttä Herran veisatkoot Pienetkin suurten kanssa, Ja Hänen töitään tutkikoot Jokainen kohdastansa! Kiitos! Kiitos! Kiitos! Kiitä, sieluni, Herraa, ja kaikki mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä!
Pyrintö mahtavuuteen sekä viime aikoina syttynyt viha entistä herraa vastaan olivat tehneet Ramornyn kernaaksi apulaiseksi nuoren Rothsayn herttuan surmaamisen hankkeessa. Kullanhimo sekä luontainen ilkeys saattoivat Dwining'inkin siihen ahkerasti osaa ottamaan.
Ovi oli auki ja eteinen oli täynnä väkeä, lapsia, tyttöjä, vaimoja rintalasten kanssa, jotka kaikki puristautuivat pieliin nähdäkseen vierasta herraa, joka tahtoi nähdä talonpoikaista ruokaa. Akka nähtävästi ylpeili taidostaan käyttäytyä herrojen kanssa. Huono, huono on, herra, meidän olomme, mitä siitä puhuukaan, sanoi ukko. Minne tungette siinä! kiljasi hän ovessa seisoville.
Varpus-raukka valitteli Iltasella yksinään: »Minut onni uskotteli, Jätti yksin itkemään.» Tämän kuuli peippo puussa Sanoi: »Kuule, ystävä! Miksi surulaulu suussa Istut luonnon sylissä?» »Iloon luotiin linnut pienet, Luoja heitä holhoilee. Senpä kyllä, veikko, tiennet. Kiitä Herraa, iloitse!» Varpunen sen kuuli aina Siitä päivin laulelee, Ei sen mieltä murhe paina, Talvellakin riemuitsee. Vanhuus.
Suokoon hän armon aikaa näille meidän rakkaillemme, että he voisivat miettiä mitä heidän rauhaansa sopii. Minä vapisen joka hetki heidän henkensä puolesta niin kauan kun tämä verinen piiritys kestää; kuinka helposti voisi tapahtua, että he äkillisesti kutsutaan pois tekemään tiliä ennenkun vielä ovat oppineet Herraa tuntemaan!" "Niin se on hirveä ajatus.
Heidän huudostaan soi kuitenkin ikäänkuin jonkinlainen vahingonilo, ja kun toiset yhtyivät heidän kuoroonsa ylistämään "maailman herraa", suuttuivat toiset heidän riemunpurkauksistaan ja varustautuivat vastustamaan.
Ja niin johtui taaskin mieleen tunnettu Iso-Tulos-niminen seurakunta, josta hän oli jo ylioppilasaikoinaan uneksinut, jopa rukoillut Herraa sen puolesta.
"Kiitä Herraa, sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän sinulle tehnyt on", kuiskasi vanha värisevin huulin. Voi rakas neiti, kun me kerran oikein perinpohjin käsitämme Jeesuksen armon, niin ei meidän tarvitse huolehtia. Hän on lahjoittanut elämänsä meidän syntisten tähden, kuinka hän voisi unohtaa sen vähän, mitä tarvitsemme maallisen elämämme ylläpitämiseksi.
HAMLET. Hyvä; seuratkaa tuota herraa ja varokaa, ett'ette pilkkaa häntä. ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN. Armollinen prinssi! HAMLET. Jumalan haltuun! Nyt ma olen yksin. Oi, konnaa minua ja halpaa orjaa!
Jos everstiluutnantti olisi katsellut tätä talonpoikaa yhtä tarkoin kuin hän katseli tuota kuluneesen päällysviittaan puettua herraa, olisi hän tuntenut hänen hyväksi ystäväkseen Jakobsson'iksi.