Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ja silloin puhui neiti Regina äänellä niin kuuluvalla ja heleällä, että jos hänen ruotsinpuheensa ei olisi ollut niin outoa, kaikki ympärillä seisovat olisivat ymmärtäneet, mitä hän sanoi. Te Belialin lapset, sanoi hän ensin vähän värähtelevällä, mutta sitten lujalla ja rauhallisella äänellä, te vääräuskoiset, miksi viivyttelette henkeäni ottamasta?
Käytävässä Chilon taasen toisteli itsekseen: "loppuni on totisesti tullut?" ja vasta kadulla hän rauhoittui ja virkkoi: "Nyt minä kyllä kuljen yksin." "Rauha olkoon kanssasi!" "Ja sinun kanssasi! ja sinun kanssasi!... Kunhan tässä edes saan vetää henkeäni." Ursuksen mentyä hengitti hän todellakin keuhkojen täydeltä.
"Lupasin sen ja lupaukseni olen pitänytkin. "Mutta minun on varoitettava sinua." "Hän ei suinkaan uhkaa henkeäni." "Mutta kenties vapauttasi. Ota mukaasi viisikymmentä ratsumiestä! "Ilman seuruetta en laske sinua leiristä." Auringon laskiessa Julius saapui seurueineen rappeutuneen temppelin luo. Vanhan Fanumin pylväistä oli vain muutamia enää pystyssä.
Se henkilö, joka oli uhanut minun henkeäni, ei ollenkaan saapunut jumalanpalvelukseen, ja siihen olin minä tyytyväinen. Yhden ainoan kerran jouduin käsikähmään erään päihtyneen suomalaisen kanssa, joka jo nyt on saanut surmansa Siperiassa. Matkalla ei saa pitää itseään, kuten sanottu, kovin huolettomana.
En ymmärrä vaikuttimiasi, hurskas isä! Kuule minua tarkkaan ja huomaavasti. Luuletko todellakin, vanha mies, että minä ilman tärkeitä syitä olisin lähtenyt kulkemaan monta sataa penikulmaa läpi erämaiden, joissa nälkä, vilu, pedot ja tämän maan vielä petomaisemmat asukkaat henkeäni joka päivä uhkaavat, joissa minut elävältä poltettaisiin, jos tiedettäisiin, kuka minä olen ja millä asioilla kuljen?
Sydämessäni oli semmoinen tuska ja pakotus, että henkeäni ahdisti. Olenko tullut liian myöhään? Miksi olen näin kauwan salannut tunteitani? Onko hän jo antanut sydämensä toiselle? oliwat kysymyksiä, jotka tuon tuskan oliwat sydämeeni tuoneet.
Kun minä palasin hewoseni luota, oli hän jo hereillänsä ja luki aamurukoustansa. Kauwan ei wiipynyt, ennenkun hän ketterästi hyppäsi ylös ja puki waatteet ylleen. Sen tehtyään silmäsi hän nurkkahyllylle, missä tuo punakantinen aapinen oli; minun henkeäni ahdisti.
"Tule nyt tänne", lausui Labeo, kun Galdus oli päättänyt työtänsä, "ja sido tämänkin toverin kädet." Galdus teki niin. "Missä vangit ovat? Sano, taikka kuolema sinun perii." "Minä en sano, jollet lupaa säästää henkeäni", vastasi mies. "Mieletön! Me tiedämme helposti löytää heidän. Mutta minä en tarvitse sinun henkeäsi. Ota avaimet ja saata meidät heidän luokseen."
"Suokaat anteeksi, mutta en taida millään tavoin olla tässä tilassa, jollette itse sitä sanoisi, niin sanoisin sitä valheeksi." "Rakastatkos siis niin Josefinaa?" "Kaikesta sydämestäni, kun omaa henkeäni. En taida hänettä ajatella jotakuta iloa tulevaisuudessa." "Jos oikein häntä rakastat, niin älä ole hänen onneansa vastaan, jonka hän yhdistettynä veljeni kanssa ennättää.
Me puhelimme paljon minkä niistäkin, mutta aina hänen puheensa kiertyi Jumalan suureen rakkauteen, joka ihmeellisesti suo joka ihmiselle, mitä se tarvitsee. Kuuntelin häntä melkein henkeäni vetämättä. Hänen sanojaan en taaskaan kuunnellut paljon. Hänen äänensä pehmoista sointua, sitä minä vain kuuntelin, ja se olikin tällä kertaa soinnukkaampi kuin milloinkaan muulloin.
Päivän Sana
Muut Etsivät