Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Hän ilmaisee teidän salaisuutenne, tahtoo uhrata teidän poikanne pelastaakseen itsensä. Kun on henki kysymyksessä, sanoi hän, niin täytyy koettaa viimeistä keinoa. Hyvä, Olaf Skaktavl, tapahtukoon niinkuin hän sanoi. Mitä tarkoitatte? Henki hengestä! Toisen heistä täytyy tuhoutua. Ah, Te tahdotte ?
Alkulause Kantelettareen, jonka hän päiväsi omana syntymäpäivänään, tänä samana huhtikuun 9 päivänä 1840, on alusta loppuun kansantajuinen esitelmä, jossa mitä koruttomimmin, mutta samalla mitä tajuttavimmin tehdään selkoa suomalaisesta runoudesta, sen hengestä, sisällöstä ja sen kauneuden luonteesta.
Ja koska kerran asianlaita on niin, ei tämä liike voi olla Jesuksen hengestä, vaikka siinä hänen nimeänsä käytettäisiin kuinka usein hyvänsä.
Me hänet vapautamme varmaan. Niin, sillä mitä voi verrata heidän rakkauteensa häntä kohtaan? Minä vannon sen, että heidän kaikkein rinnassa palaa tulinen halu pelastaa hänet, torjua pois vaara siitä kalliista hengestä sekä antaa sille vapaimmalle vapaus jälleen. Tule! Nyt kaivataan ainoastansa yhtä ääntä, joka heidät kutsuisi yhteen.
Me olemme luulleet, että te ja rakas lapsenne jo kauan sitten olisitte saaneet paljoa kauheamman lopun kuin mikä meidän piti teille aiheuttaa». Genoveeva käski heidän nousta, ojensi heille lempeästi kätensä kantotuolistaan ja sanoi: »Minun on lähinnä Jumalaa kiittäminen omastani ja lapseni hengestä teitä, hyvät miehet.
Kuitenkaan ei hän voinut päästä täysin vapaaksi tuosta arvostelun hengestä; hän toivoi, että yksi ainoa välitön lapsellinen tunne olisi voinut vallata hänet, kuten hän ymmärsi sen se voi vallata hänen uudet sukulaisensa, niin että he saattoivat iloita kaikesta.
Eikö ole myös koko hengen elämän laita sama? ... eikö vanha opettaja ole myöskin tuommoinen tukku kuloa?... Minusta on koko luonto kuvaus hengestä: minä ajattelen aina, että luonto on vaan naamus, jonka takana hengen kasvot piilevät.
Ja pitkät, pitkät matkat vaellettuamme hän saattoi minut tähän lämpimään tupaan. Kun en näe mitään enkä kuule mitään, en minä tiedä onko täällä tuvassa paljonkin ihmisiä, ja onko kukaan kuunnellut minua. Mutta jos on, niin sen minä sanon teille: pysähtykää kerrankin, olkaa hiljaa, hiljaa, ja ummistaen silmänne ottakaa tarkka vaari siitä sanattomasta hengestä, joka teidän sydämmissänne puhuu.
Se on »lahja ylhäältä». Se tapahtuu silloin, kun Logos tahtoo ja tarvitsee. »Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka on syntynyt Hengestä.» Mutta suurta on olla Herran palvelijana ja Jumalan tahdon täyttäjänä, ikimuistettavan suurta on olla Logoksen puhetorvena tai Jumalan sormena maan päällä, vaikkei se tapahtuisi kuin kerran elämässä.
Mutta ei siinä vielä kyllä, että sen estämme, vaan meidän pitää myös hengestä auttaman, että valo yhä enenisi ja karttuisi, sillä mistä valoa otettaisiin, jos ei sitä olisi olemassakaan? Jos me kaikki yksistä neuvoin teemme mitä voimme, niin meidän täytyy voittaa; sillä yhteinen ponnistus ei saata niin voimaton olla, että se tyhjään raukeaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät