Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
»Olavi!» jatkoi tyttö ääretön hellyys silmissään ja ikäänkuin hän olisi äkkiä muistanut jonkun tärkeän, unohtuneen asian. »Sinä et ole koskaan minulle kertonut millainen sinun äitisi on...? Ei, älä kerrokkaan minä tiedän sen itse! Hän on suuri ja kookas, niinkuin sinäkin, ja hän ei ole vielä lainkaan kumarassa.
Kaikki vastusten tuottamat ikävyydet oli kuitenkin unohdettu samassa, kun vihdoinkin oli päästy kärryihin nousemaan ja alettiin hiljalleen ajaa tietä pitkin pohjoiseen päin. Hyvän mielen synnyttämä hellyys suunnattiin minuun ja hevoseen.
TIMON. Niin onkin, näet! Sa ainut kunnon mies, Tuoss', ota! kurjuudestani on sulle Jumalat aarteen lähettäneet. Mene, Ja elä onnessa ja rikkaana! Yks vain on ehto: ihmisiä karta! Vihaa ja kiroo kaikki! Hellyys pois!
Nyt hän ei ole kuollut, vaan hän elää, ja hänen täytyy elää, sillä hänen pitää saaman rankaistuksensa, koska hän on sinulle sanonut peruuttaneen takauksensa. Joudu nyt vaan kotiin, sinä valehtelia, sinä tekopyhä! Anni meni kamariin ja jätti Fallerin yksin, siksi kuin hän meni. Pois oli Annista kadonnut kaikki katumus, kaikki hellyys, kaikki rakkaus.
Vähemmästäkin voi nuori mies vihata äitipuoltansa. Eikä mikään ei hellyys, ei nöyryys, ei mikään yritys hänen ystävyytensä saavuttamiseksi ollut voinut haihduttaa tätä vihaa, joka yhdeksänätoista vuotena, aina hänen lapsuudestaan alkaen oli kytenyt nuoren kreivin mielessä tuota halpasukuista, hänen jalosukuiseen perheeseensä ilmestynyttä tulokasta kohtaan.
Se riivattu hellyys, joka on olemassa; sitä käytetään nyt, se on ajan vaatimus; ei, putkaan seurue! Niin, se on minun tarkotukseni, sanoi Gyllensvingel. Mutta,
Niin kyllä, sinua tapaamaan. Mitä kummaa siinä on? Eikö sinulla olisi sitten muuta tarkoitusta tällä matkallasi kuin tavata minua? Ei. Sinä olet siis vaan minun tähteni vaivannut itseäsi matkustamaan yli Kanavan? Aivan sinun tähtesi. Hiisi, mikä hellyys, sisareni! Mutta enkös minä ole sinun lähin sukulaisesi? kysyi mylady äänellä, joka ilmaisi mitä liikuttavinta lapsellisuutta.
Hän hellitti äkkiä rouva Sorvin käden, painoi päänsä käsiinsä ja sanoi kummallisilla, korahtelevilla äänenpainoilla: Minä olen lopussa! Minä olen aivan lopussa! Rouva Sorvi katsoi säikähtyneenä häneen. Samalla täytti hänen sydämensä rajaton hellyys tuota miestä kohtaan, jonka kohtalon hän oli määrännyt ja joka nyt näkyi kärsivän niin kovasti siitä.
HANNA. Tähän ei tahtonut Elma suostua, ei kuolemansa tähden, mutta hellyys isäänsä kohtaan ja minun kehoitukseni saattoivat hänet viimein kirjoittamaan nimensä naimissovintoon, siinä päätöksessä kuitenkin, ettei hän koskaan olisi Niilon kanssa astuva morsiusvuoteelle.
Ja tämä hellyys ja hyvyys, jotka tulivat näin erinomaisen olennon puolelta, koski niin syvältä Maslovaan, että hän koko sydämmellään antautui hänelle, tietämättään omisti hänen mielipiteensä ja tahtomattaan kaikessa häntä matki. Tämä Katjushan altis rakkaus liikutti Maria Pavlovnaa ja hänkin kiintyi Katjushaan. Näitä naisia liitti toisiinsa vielä heidän yhteinen inhonsa sukupuolirakkauteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät