Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Hän otti tunnustukseni vastaan sellaisella hellällä vakavuudella, että tiesin taivaan hänet minulle lähettäneen. Olin ajatellut, että tunnustukseni vaikuttaisi muutoksen hänen olennossaan minua kohtaan. Mutta siinä olin erehtynyt. Enemmän kuin ennen näytti hän olevan minuun kiintynyt, enemmän kuin ennen näytti hän minulle arvoa panevan. Usein huomasin hänen vakavasti ja hellästi minua tarkastavan.
Sanomaton sääli tuota syvästi loukattua miestä kohtaan liikutti minua ja nyt tartuin ainoaan jäljellä olevaan keinoon rukoukseen, ja lausuin sanani niin innokkaalla, hellällä äänellä, että itsekin siitä peljästyin. Ikäänkuin auringonsäteen valasemana kirkastuivat hänen kasvonsa.
Hellästi ja ylpeästi hän katseli päätöstään, joka hänet oikeutti itseään suurena ihmeenä ihailemaan. Sentähden hän sulki korvansa Roomalaisen rukouksilta ja sanoi niin hellällä äänellä, että se Publiusta hämmästytti: "Ole hiljaan, Publius, ja kuuntele minua. Olethan jalo, ja varmaankin sinä olet minulle kiitollinen siitä, että pelastan henkesi."
Vasta sitten, kun Olavi oli mennyt hänen jälessään puutarhaan, tarttunut häntä siellä käteen ja uudelleen vakuuttanut samaa mitä eilenkin, sanoi Elli: Onko se sitten todellakin totta? On se totta, sanoi Olavi niin hellällä, syvällä ja vakuuttavalla äänellä, että Elli ei voinut sitä enää epäillä.
Ja nyt oli hänellä kyllin rohkeutta hellällä, rukoilevalla äänellä huomauttaa toista säädyllisyydestä. Ja kaiken tämän ohessa mikä viehättävä lemmellisyys hänen olentoansa varjosti, mitkä sydämelliset kasvot loistivat vahvojen, taakselykättyjen hiuksien alta!
Niin kauan kuin elämäni oli ulkopuolisestikaan nuhteeton, rakasti lapsi meitä molempia yhtä hellällä rakkaudella; mutta kun pieni Kerttu alkoi nähdä, että olin usein juowuksissa, ja ymmärtää, että se oli pahaa, wierausi hänestä lapsellinen rakkaus kohtaani ja sijaan jäi häneen wain orjallinen pelko. Hän otti aikaisin osaa äitinsä suruun ja pysyi minulle mykkänä ja pelkääwäisnä.
Kerro vain!» »Meillä olisi vain hyvin hauska siellä kaukana. Eikö niin sinustakin, Jori? Mutta kuule! Oletko sinä Jori? Minä en tahdo osata uskoa sitä oikein. Minä en pelkää nyt mitään!» Elsa tarttui Jorin käsivarteen, puristausi lähelle ja tavoittaen hänen katsettaan sanoi hellällä, luottamuksen äänellä: »Rakastathan sinä minua? Rakastatko, Jori?»
Pian oli kreivi Bernhard tehnyt päätöksensä. Rauhoittukaa, isäni! sanoi hän kunnioittavalla, melkein hellällä, äänellä. Tämä kaikki on tapahtunut valitettavasta väärinkäsityksestä, jonka kohta toivon saavamme korjatuksi. Tämä rikkouma ei ole parantumaton, kunhan vain voimme antaa sille lempeämmän sävyn. Sallitteko minun toimia sijastanne?
Kuitenkin koko kasvojen luonto näyttää tyventyneen, minä en voi sanoa varjostuneen, vaan täyttyneen sillä katseella, joka luullakseni aina eroittaa pyhimysten kasvot tuolla ylhäällä enkelein kasvoista niitten kasvot, jotka ovat kärsineet, niitten kasvoista, jotka ovat vaan tunteneet sääliä niin, täyttyneen tuolla syvällä, hellällä, kärsivällisellä luottamuksella, inhimillisellä katseella, joka ilmestyy niitten kasvoissa, jotka ovat päässeet taivaalliseen, riemulliseen "Sinun tahtosi tapahtukoon" tuon "Ei minun tahtoni, vaan Sinun" tuskan kautta.
Elina on kunnon tyttö, hän on oivallinen, ymmärtävä, kelvollinen ja lempeäsydäminen; mutta luulenpa, että hän on liian paljon setänsä kaltainen, mitä semmoiset tahtovat, sitä he tahtovat". "Mutta jossakin suhteessa toki Elina ei ole Holtin mieleen?" "Niin, kukapa sen tietää, eihän hän koskaan puhu semmoisista. Tytön ollessa pienenä setä hoiteli häntä oikein hellällä huolella. Mutta sitten ".
Päivän Sana
Muut Etsivät