Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Hän näkee, että Holt alkaa vavista, ja tahtoo heretä lukemasta; mutta hän huutaa vimmastuneena: »Lue!» Katriina jatkaa, mutta kuin tuskat karttuvat ja hän kuulee hänen hampaittensa kalisevan, heittäytyy hän maahan sängyn viereen ja rukoilee: »Salli minun hakea pappi! Laupias Jumala, älä pane vastaan, vaan anna hänen tulla sisään.» »Vain onko hän siellä ulkona? Sainpaan minä taas sinut kiinni!»
Nukkuu. PAAVALI kuuntelee nukkuvan hengitystä, etenee varpaillaan, laskeutuu ensin toisella sitten toisella jalallaan polvilleen, mutta äidin liikahtaessa kääntää päätänsä ja menee taas kuuntelemaan; sammuttaa pöytälampun ja heittäytyy polvilleen korituolin ääreen, jolloin hänen äänettömän rukouksensa intohimoisuus ja hartaus käy ilmi ainoastaan hänen ylösnostetusta katseestaan ja ristiin pantujen, kohotettujen käsiensä pyytävästä nytkytyksestä.
Nainen nauraa päin silmiä hänen hämmennykselleen, nauraa ja heittäytyy sohvalle huolettomaan asentoon: »No niin, tässä sitä nyt ollaan ja töllistellään! Ei sitä aina näin töllistelty, vai kuinka...?» Olavi on vaipunut istumaan, ei vastaa, ainoastaan katsoo. »Onko se sinun ruhtinattaresi kotona?» nainen ivaten kysyy. »Ei!» Olavin äänessä kuohahtaa kuumia, kirpelöiviä poreita.
Silloin avautuu hänen eteensä tuo äärettömyys, ijankaikkisen valon asunto, siellä on hänen päämääränsä, ja iloisena heittäytyy sielu Jumalan isälliseen syliin, missä yksin lepo on löydettävänä."
Heittäytyy kiikkutuoliin. Onhan rakkaudella ja hurmaavilla itämaan juomilla samallainen vaikutus. Kun niitä nauttii, vievät ne mukanaan outoon tuntemattomaan maailmaan, jossa kaikki on niin ihanata, mutta jossa aina pyrkii kauemmas, vaan minkä kauemmin niitä on nauttinut, sen jyrkempi on sitten jälkivaikutus. Kaikki tuntuu niin väsyttävältä, niin ikävältä. Huokaa. Tätä en kauan kestä!
Miksi kuluvat kokonaiset unettomat yöt niinkuin silmänräpäys tyhjentymättömässä ilossa ja suloudessa ja sanokaas minulle, miksi aamukoiton ruusuvalollaan hohtaessa ikkunan läpi ja hämärän valaistessa tuota kolkkoa huonetta epäilyttävällä, haaveksivalla valollaan, niinkuin meillä täällä Pietarissa, uneksijamme uuvuttaa itsensä, heittäytyy vuoteelle ja sitten, huumautuneena sairaanloisesti kiihoitetun henkensä ihailusta nukkuu niin hurmauttavan suloisella tuskalla sydämessään?"
Se pysähtyy lepäämään ja mietiskelemään; nyt ei se enään juokse kivien välitse, vaan lorisee hiljaan ja kärsivällisesti, se ei enään leiki pensaitten ja lehtien kanssa, vaan virtaa levollisesti, pyytäen saada itselleen sijaa, kunnes se vihdoinkin näkee laajan lahden, äärettömän suuren meren ja nyt levenee se iloisesti, ojentaa käsivartensa sitä vasten ja heittäytyy uskollisen ystävänsä syliin.
Hänen tullessaan takaisin istuu Tommola kalpeana sänkynsä reunalla, hän heittäytyy vuoroin loikomaan, ja nousee jälleen, voivottelee: »Oih, minua vilustaa ... alkaa tuntua kuin horkka... Olisikohan sydän...? Eikö sinulla ole kamferttia? Jos se terva ... tukki ehkä huokoset? Mikä sen kirjan nimi oli, jossa enkeli kuoli, kun se kullattiin?
Puuttuu hän onnellista, sapatinsa lepoa. Opettajat. Tynnyrineen Diogeno kun päivänpaisteessa loikoo, Riemuiten Kalano kun liekkihin heittäytyy. Pojalle reippaalle Filippon oppi mi oiva, Valtava jospa ei ois sillekin liiaksi suur. Houkutus.
Oi, miten Elma olisi tahtonut hänet pidättää. Mutta hän ei voinut. Suuri Venäjä ja tykistösotilaat olivat propagandistille rakkaammat. Elma tarjoo hänelle kätensä hymyillen. Nuori mies painaa sille lämpöisen suudelman ja poistuu. Vaan Elma heittäytyy täysissä pukimissa sohvalle ja itkee – itkee hillittömästi ja ääneti. Haaksirikkoutuneitten juurella leyhyy lämmin kesäyö.
Päivän Sana
Muut Etsivät