Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
"Oi, herra", vastasi sairas heikolla äänellä, "minä tuskin jaksan palkita teitä siitä." "
Hän oli itse, väitti hän, voinut erin-omaisen hyvin eräästä "enkelin-keitteeksi" sanotusta lääkkeestä, joka kumminkin ajaksi oli parantanut kaikkein pakottavimman päänporotuksen ja kaikkein rasittavimmat röyhtäykset, jopa kaikki ja jokaisen niistä erilaisista ja selittämättömistä, keskenään ristiriitaisista taudeista, joille hän heikolla hermorakennuksellaan oli ollut altisna.
Silloin on myös hänen osansa tuo raskas velvollisuus koota hävitetyn pesän pirstaleet, niistä "heikolla voimillaan" ja "ymmärtämättömyydessään" rakentaa uuden itselleen, lapsilleen ja usein uupuneelle miehellensäkin, joka vielä joskus kopeillen hallitusoikeudestaan tahtoo olla vallanpitäjä perheessä.
Hän kohotti hitaasti toista kättään ikäänkuin pyytäen minua puhumaan hiljemmin, sitten antoi hän sen pudota alas jälleen ja sanoi heikolla äänellä: "Minä olen lähellä loppuani. Minun iässäni tappaa onni...
»Tarpeetonta ei meidän välillämme ole ennenkään sanoja kaivattu», ajatteli Uutela ja ainoastaan katsoi tyttöön onnellisin, hiljaa-sädehtivin silmin. Niin kului hetkinen. »Sanoisitkohan mennessäsi Mantalle, että hän tulisi vähän tänne», pyysi hän sitten heikolla, kuiskaavalla äänellä. Hanna hymyili kyynelten läpi hän tuli niin iloiseksi, että Uutela tahtoi nähdä Mantaa.
"Oi, kallis emäntäni", lausui imettäjä heikolla äänellä, "minä en voi hillitä tunteitani. Minä tiedän hyvin, mitä sinulla on kertomista. Ei löydy kuin yksi sanoma, jonka Cineas lähettäisi minulle. Se koskee häntä. Kerro se vaan.
Siitä taasen silmäni aukesivat; täydellä tajulla ojensin käteni kapteenille ja nyökkäsin päätäni anteeksiannon merkiksi. Sitten hengitykseni kävi tasaisemmaksi ja vihdoin lausuin heikolla juopuneen äänellä: "Jättäkää minut rauhaan, nyt ei minua vaivaa enään mikään; antakaa minun nukkua!"
Pari päivää sitten oli tohtori vakuuttanut samaa kuin tuo mies nyt sanoi. Ihmiset, jotka olivat nostaneet Andreaksen, seisoivat vielä odottaen käskyjä. Sairas, joka huomasi ett'ei hänelle tuotukaan tuota kammottua juomaa, näytti hiukan tyyntyneen. Neiti! änkytti hän heikolla äänellä. Neiti Ellen! Ellen kumartui hänen puolehensa.
Hän vapisi, eikä voinut edes muutenkaan tunteitaan hillitä; hän itki, ilmoittaen olevansa onne vaan lopputavut lausuttiin heikolla äänellä, ett'ei sitä tarkimmallakaan kuulolla olisi voinut eroittaa, josko se oli "llinen," vai "toin." Rakastavaiset uneksuivat vielä kauvan aikaa toistensa sylissä sanaakaan sanomatta.
Tuskin he ehtivät ensimmäisen tienpolvekkeen taakse, niin Yrjö ja Pinehas laskeutuivat polkua alas ottamaan selkoa haavoittuneen tilasta. "Oletko se sinä, Marks?" kysyi Loker heikolla äänellä. "Marksko. En suinkaan, hän ei enää sinua muista", vastasi Pinehas kveekarien tapaan, jotka kaikkia sinuttelevat. "Jos tahdot saada apua, niin täytyy sinun etsiä muita ystäviä.
Päivän Sana
Muut Etsivät