Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Kolme kertaa aurinko oli noussut ja yhä vielä kävi kaiket päivät samallainen kylmä tuuli, se oli ikäänkuin joku paha henki, joka tahtoi heitä ajaa takaisin. Mutta kapteeni Jorgan oli kyllä tuttu kaikkien tuulien kanssa ja kyllin tottunut niiden heikkoja puolia hyväksensä käyttämään, salliaksensa jonkun niistä saada hänestä voiton.
Ei!... me emme saa olla heikkoja! Nyt!... meidän täytyy! Minä en voi! en voi erota sinusta... Johanna! Rauhoitu, Jaako!... ei niin!... päästä minut nyt ... päästä! Ei vielä... Johanna! Jaako...! minä rukoilen sinua ... älä tee eroa minulle liian vaikeaksi... Jaako! minun täytyy ... nyt! Johanna ... omani... Mitä nyt! Nyt täytyy ilmaista kaikki, muu ei auta. No...? Etkö saa suutasi auki?... vai!
Jos meiltä vanhoilta herroilta, kun neuvottelemassa istumme, sydän lämpenee, jos me emme voi kääntää heikkoja silmiämme tyttärestänne, kun hän vaan milloin tulee näkyviin, kuka sitte voi moittia nuoria siitä, että he kohdatessansa hänet kadulla jäävät kuin kivettyneinä seisomaan, että he kirkossa katselevat vaan teidän tytärtänne eivätkä hengellistä herraa, että he leikkinurmikolla tai muissa leikkitiloissa kaikkien tyttöjen harmiksi kävelevät huokaillen, rakastavin silmäyksin ja imartelevin puhein vaan teidän tyttärenne perästä.
Kuule, neiti Ellen, älä pahastu, mutta tuo kapine tuossa taskussa on niin painava. Ja paitsi sitä luulen että tuskin uskaltaisin sitä käyttää jos kohtaisinkin vihollisia. Enkä usko että kukaan tekee minulle pahaa! lisäsi hän huokauksella kohottaen heikkoja hartioitaan. Ellen otti revolverin ja pisti sen taskuunsa. Tyhmä juttu. Vaan niinkuin tahdot. Minä ajattelin vaan parastasi!
Aleksis Kivi murtaa uusia uria runouden kaikilla aloilla: laulurunouden, kertomarunouden, näytelmärunouden. Näytelmärunouden hän suorastaan perustaa: vain muutamia heikkoja ituja, kuten Juteinin, Lagervallin, Vareliuksen ja Hannikaisen, oli ollut ennen häntä.
Jos tällä hetkellä vahvojen taistelu heikkoja vastaan olisi käynnissä, ei tästä olisi mitään sanottavaa, ja kaikki tapahtuisi yleisen luonnonlain mukaisesti. Mutta syystä tai toisesta niiden vaisto ja siis myös tunto käskee niitä pysymään rauhallisina niin kauan kun ovat mehiläisen selässä.
Ne pitäisi saada sieltä pois niin pian kuin mahdollista, mutta useimmat niistä ovat niin heikkoja, ettei kukaan uskalla lähteä niitä pois kuljettamaan. Ja jos ne jätetään sinne, niin saavat ne tavallisesti haavakuumeen. Mitä näinä päivinä olen Königgrätzin taistelun jälkeen nähnyt, sitä on mahdoton kertoa. Teidän täytyy olla valmis näkemään pahinta, rouva Simon.
"Luulinpa sen jo alussa selittäneeni. Me tytöt itkemme pois itkut ehtoolla, niin heräämme aamulla iloisina." "Vaan ettehän ilman syytä itke?" "Syystä tai ilman syytä, on vaikea sanoa; sillä me olemme heikkoja olennoita, senhän tiedätte." Samassa tuli emäntäkin ulos. "Mitä," kysyi hän naurahtaen, "tehdäänkö täällä salaliittoa valtiota vastaan?" "Ei", vastasi isäntä, "täällä tehdään poutaa.
En myöskään käsitä, kuinka henkilöt, joilla oli lapsia, voivat kannattaa yhteiskuntajärjestelmää, joka suosi ruumiillisesti ja henkisesti voimakkaita enemmän kuin heikkoja. Sillä juuri saman järjestelmän kautta, josta isälle oli ollut hyötyä, voi hänen poikansa, jonka edestä isä oli valmis uhraamaan elämänsä, joutua kerjäläiseksi ainoastaan siitä syystä, että hän ehkä on heikompi kuin muut.
Ainoastaan siitä saattoi Nehljudof päättää heidän pitävän tarjoumusta edullisena, että puheen tullessa siitä, kuka ottaisi maan: koko kyläkuntako vai yhtiö, syntyi kiivas väittely niiden talonpoikien välillä, jotka olisivat tahtoneet erottaa heikkoja ja huonoja maksajia osuudesta maahan, ja niiden välillä, jotka olisivat jätetyt osattomiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät