Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Ja hän kertoi sitten koko jutun alusta alkaen, siitä saakka kun Abu Hassan ensin kohtasi hänet sillalla aina siksi kunnes hän toisen kerran juotti hänelle unijuomaa, ja kehui sitten hänen älykkäisyyttään ja sukkeluuttaan ja miten paljon huvia hän oli tuottanut hänelle. Mutta tämä pila ei ole täydellinen, jollen saa olla mukana näkemässä hänen heräämistänsä.
Mitä! huudahti Abu Hassan, olenhan antanut sinulle kaikki varani ja käskenyt sinua hoitamaan niitä järkevästi. Enhän minä ole voinut säästää, kun sinä tahdoit niin komeasti elää! vastasi taloudenhoitaja. Ja sitten hän näytti Abu Hassanille, että rahat olivat rehellisesti käytetyt hänen omiin tarpeihinsa. Parissa vuodessa oli Abu Hassan siten kuluttanut loppuun toisen puolen suurta perintöänsä.
Hänen täytyi tunnustaa, ettei hän itsekään olisi voinut niistä suoriutua sen paremmin. Kun kaikki asiat vihdoin olivat suoritetut, ja Giafar aikoi julistaa neuvottelun päättyneeksi, niin Abu Hassan käski hänen vielä odottaa hetken aikaa. Anna avata ovet vielä kerran! sanoi hän.
Ja pitäisihän hänen tuntea myös oma äitinsä, joka oli aina ollut hänelle rakas. Vähitellen Abu Hassan tuli rauhallisemmaksi. Hän alkoi ymmärtää, että jotakin hullua varmaan oli tapahtunut. Voi, rakas äiti, sanoi hän, minustapa tuntuu melkein siltä, kuin sinä olisitkin oikeassa. Enhän minä voi olla kukaan muu kuin Abu Hassan vain. Varmaan en ollut aivan viisas.
Nokimustalla arabialaisella hevosellansa ratsasti ylpeä Hassan itse. Kun hän kulki äskeisten vankiensa asunnon ohitse, häntä joko virkistytti tulevan voiton iloinen ajatus taikka hän arvasi, että ristikon takaa kirkkaat silmät ja ihanat kasvot katselivat hänen soreuttansa.
"Ja kuka sinä olet?" lausui Hassan Subah, suuresti hämmentyneenä. "Sinun paha haltiasi, Seldshuki!" Vaaleana kuin hänen norsunluinen sotatapparansa Hassan Subah ei vastannut mitään; jokaista, joka oli kuullut, värisytti; yhä kauhea nainen pysyi liikkumatonna temppelin portikossa. "Nainen, noita-akka taikka jumalatar", huudahti viimein Hassan Subah, "mitä sinä täällä aiot?"
Teitä käsketään sentähden palajamaan jälleen palatsiinne, ja sotatorvi kaikkuu nyt suuren moskean edessä, kutsuen koko armeijaa yhteen Alroy'ta vastaan, sillä Hassan on vannonut tuovansa hänen elävänä tai kuolleena Hamadaniin." "Kuvernörin haremi, jota hänen parhaat soturinsa vartioivat! Tämä on suuri teko. Hän muisti meitä. Uskollinen poika! Kuvernörin haremi! hänen parhaat soturinsa!
Eräänä päivänä, kun Abu Hassan tapansa mukaan seisoi sillalla ja etsi jotakuta, jonka hän voisi kutsua vieraaksensa, näki hän muukalaisen, jonka ulkomuoto häntä suuresti miellytti. Se oli suuri, komea mies, joka astui pystypäisenä, ja jonka kasvojenpiirteet olivat jalot ja hienot. Mutta hänen pukunsa oli aivan tomussa ja kasvojenilme väsynyt. Päättävästi Abu Hassan astui hänen luokseen.
Samassa hän viittasi ulos ikkunasta kadulle, josta kuului melua, ja kun Abu Hassan kiiruhti ikkunan luo katsoakseen mitä ulkona tapahtui, niin kalifi sekotti unipulverin Abu Hassanin viinipikariin. Sitten hän nosti pikarinsa ja joi isäntänsä maljan. Mutta tuskin Abu Hassan oli laskenut pikarinsa jälleen pöydälle ja käynyt istumaan entiselle paikallensa, niin hän tunsi päätänsä pyörryttävän.
Mutta parhaana ruuan höysteenä olivat Abu Hassanin leikkipuheet ja hyvä tuuli. Ja kun he olivat kyllikseen syöneet, niin haki Abu Hassan hyvää viiniä ja tarjosi sitä vieraillensa. Tavallisissa oloissa ei meillä muhamettilaisilla ole lupa juoda viiniä, sanoi hän, mutta juhlat ovat poikkeuksia, ja tänään on minulla juhla.
Päivän Sana
Muut Etsivät