Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Elsa, sulhasineen, piti tuon salaisuuden tarkasti hammastensa takana, heittäen todellakin ajan vastattavaksi ja selvitettäväksi ne kysymykset, joihin heiltä vastausta vaadittiin, ja se ehkä olikin paras keino. Niin tuo rettelö loppui ja vähitellen joutui koko asia unhotuksiin.
Häntä kismitti niin, että hänen olisi tehnyt mieli polkea jalkaa taikka särkeä jotakin. Aasi! Aasi! sähähteli hän hammastensa välitse. Jaa minä? kysyi Jaakko Jaakon-Lauri, rauhallisesti seuraten häntä silmillään. Sinä ja koko maailma! Perkele!
Menkäät vällyjen alle, siellä on lämmintä kylliksi. Vai niin! Kyllä sitten käskis». Niin hän haasteli; mutta lapset, vikkelät tyttö-veijarit, jotka eivät juuri koskaan olleet tottuneet vääjäämään isänsä veljeä, torelivat vastaan, väittelivät vallan tuimasti, priiskahtelivat ja näyttivätpä hänelle tuolloin, tällöin vielä hammastensa valkoisen rivin, pilkaten ja ängytellen kiukuissansa.
Kun hän sattui tulemaan oven eteen, silloin kun tämä jälleen äkkiä aukeni, saattoi tulisoittojen valossa, jotka etuhuoneessa paloivat, nähdä hänen suurien mustien silmiensä kiiltävän noiden ylpeiden silmäripsien alta, ja hänen valkeiden hammastensa hetken aikaa loistavan tuon petturinaurun keskeltä.
"Oh, ole vaiti, sä aasi!" jupisi hammastensa välistä nainen, "senpätähden juuri huudan häntä pysähtämään, jott'eivät ihmiset huomaisi, ettemme pääse eteenpäin kulkemaan". Vihdoin sattui hän puhuttelemaan juuri herra rauhatuomarin hajdú'ta. "No minä saatan teitä heti; tulkaa vaan perässäni!" vastasi tuo kohtelias mies ja astui kaleesia edelle.
Jukke tunsi ja tiesi ennestään Antin luonteen, että viimeisellä kerralla olisi parempi paeta ja näki nyt olevan leikin kaukana, niin nosti kirveensä pystyyn, väänti muotonsa hirveäksi, hampaansa puri yhteen, paksut huulensa irvisti kuni karhua ärhentävä koira, maailmantaudin kiillottamat silmät paloivat kauheasti ja hammastensa välistä kähisi: »Nyt kasahtaa.»
Murahti vaan hammastensa raosta katkerat sanat: "Lie tuota kumminkin taivaan valtakunnassa tilaa!" "Mikä kokous täällä on?" kysyin häneltä. "Piispa pitää selitystä." "Saapiko sinne mennä?" "Saa kyllä, jos sopii. Vaan ette Te sinne sovi, enemmän kuin minäkään. Mutta joutaisitteko, Jääskeläinen, huomenna meitä soutamaan Vaajasaloon?
Täällä päästettiin vähitellen turkit ja päällysvaatteet niskoilta, talvikengät ja huopasaappaat riisuttiin jaloista, suuret ja pienet huivit putosivat olkapäiltä ja vähittäin alkoi nähdä kunkin ihmisen todellista muotoa. Arvoisan vierasperheen pää oli neljän ja viidenkymmenen vuoden välillä oleva henkilö, joka kuitenkin puhuessaan näytti vanhemmalta, tupakasta mustuneitten hammastensa tähden.
Vieras se oli ällistyneen näköisenä kauan aikaa, vihdoin päästi hän muutamia "sarvipäitä" hammastensa välistä ja lähti kiiruusti hiipimään Yrjön perässä. Vanha tuttu, ihan itse Kustaa Himmeliin, kuiskasi Matti. Siitäkös silmäni pystyyn kävivät. Himmeliini oli siis taaskin sattunut Matin tielle!
Rikostoverit ikäänkuin vetivät häntä samoille poluille verisesti kostamaan heille, Keskitalolaisille, omalle nuhteettomalle entisyydelleen, kunniallisuudelle, koko ihmiselämälle juuri noilla samoilla aseilla, joilla häntä itseään oli haavotettu. »Nyt minä menen sen Sohvin luo!» sähisi hän hammastensa välitse itkun ja naurun sekaisella äänellä. »Tehdään nyt äpärälapsia koko talon väki!»
Päivän Sana
Muut Etsivät