Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Oli kuin koko talo olisi hengittänyt ja ajatellut ja elänyt vain Heikki mielessä. Mutta Heikki-lapsi katseli totisena ympärilleen suurine sinisine silmineen, katsoi kuin olisi kummaa satua kuunnellut haaveksien omiansa, niinkuin olisi minne muuanne pyrkinyt, irti rakastavasta sylistä. Saharuukin hän näki ensi kerran lehmäin paimenena ollessaan.
Toiselta puolen taas monasti puuhakkaan, keittävän, paistavan, neulovan, taloudessa touhuavan äitin tytär tekee työtänsä haaveksien, joskus kirja piilossa ompeleen alla, unelmissaan harhaillen Kreikat, Roomat, Saksat ja lukee, tutkii, ajattelee, kirjoittaa tietämättä itsekkään minkä tähden.
Aino seisoi siinä päin katsojaan ja laskeutui veteen, seisten suorana ja tosin ihan alastomana, mutta puhtaana, kylmänä ja kiihottomana, hiukan aamukylmässä väristen ja luoden silmänsä haaveksien ulapalle. Voisiko se olla mahdollista, että ne tuosta alastomuudesta olisivat loukkautuneet? Olisivatko ne todellakin niin alkuperäisellä, niin poroporvarillisella kannalla?
AINO (haaveksien). Kuin keväisen päivän lasku
Usein öisin, erittäinkin kuutamon aikana, hän ei voinut nukkua vaan siksi, että tunsi liian valtavasti uhkuvaa elämäniloa, ja unen asemesta, joskus aamun valkenemiseen saakka, käyskenteli puutarhassa mietiskellen ja haaveksien.
Ins. »Tuommoisessa lempipaikassaan hän nytkin paraikaa istui haaveksien ja kirjoittaen. Mutta mikä lie vaikuttanut? Päivän helle vai muuten väsymys? Yhtäkkiä Nukkumatti tuli tipsutellen ja tyttö vaipui « Lyyli. Se on halpaa! Te olette siis ? Ins. Mitä? Minä? Eikös nyt ole kysymys romaanistanne? »Tyttö vaipui uneen ja paperit putosivat maahan « Lyyli. En minä enää rupea Ins. No, mitä nyt?
Kun pienen yliskamarin surullinen yksinäisyys kävi liian raskaaksi, siirtyi hän hotellin lähellä olevaan Rialto nimiseen olutkapakkaan, missä hän joko lueskeli sanomalehtiä tai istui haaveksien jossakin nurkassa.
Eikö ruusu ole ihana, viaton ja kaunis, vaikka se on kukkinut okaisessa oksassa? lausui nuorukainen; mutta ruusun paikka ei ole minun jalkojeni juuressa... Jos joku nyt näkisi teidät, kadottaisitte te paljon maailman silmissä. Voi, kuinka paljon minä teitä rakastaisinkaan! virkkoi kaunis, rukoileva tyttö haaveksien; miten paljon minun rakkauteni voisikaan sovittaa!
Pienet suihkut pulppusivat siellä täällä esiin kallioseinästä yhtyen valkopatsaan jalkojen juuressa olevaan säiliöön, josta hän haaveksien näkyi katselevan kuvaansa ja päänsä päällä olevaa köynnöskasvien koristamaa kivikattoa.
Haaveksien katsoi nuorukainen taivaan hiljaiseen sinilakeen, ja hänen silmäyksissään pyöri tuhansia vakaita kysymyksiä tähdille, jotka loistivat häntä kohden; miettien katseli hän sitte pimeitä puiden varjoja, jotka niin synkeästi, hirveästi, armahtamatta lepäsivät heteillä kukkapenkereillä, ja hän huokasi syvältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät