Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kuinka lyhytmielisesti haasteltu! Uusia voimia! Mutta eihän tule minun toki kovin tätä ihmetellä; sillä näinhän haastelevat kaikki muutkin, muistamatta joka mullerruksen ruumiissamme, veressämme ikivoimaa kuluttavan ja että tämä kulutus on palkitsematon.
VIKSARI. Täynnä koiruutta se mies. TIERA. Paljasta koiruutta. VIKSARI. Hänen tunnen. Mutta sen kiven korkuus taasen? VIKSARI. Juuri niin korkea? NYYRIKKI. Juuri niin. TIERA. Ha ha ha! Tarkka silmä, joka noin tuuman päälle määrätä taitaa. NYYRIKKI. Asia on, niinkuin sanon. VIKSARI. Ja vakaasti haasteltu, niin onpa hän suuri vintiö, tuo Kullervo.
JUHANI. Oikein haasteltu! Ensiksi käykäämme lannan kimppuun niinkuin sontiaiset, ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan; karja, uhkea karja antakoon moskaa puolestansa korotteeksi myös; ja nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaan linnan kultaiset muurit. Niin teemme. Ensi maanantaina aloitamme ja juuresta jaksain. AAPO. Miksi ei jo huomenna?
Vastoinkäymisiä on meille alati tarjona, siitä ei kysymystä; harmaa halla viljas menettää taitaa, mutta sekoita silloin kaarnaa leipääsi ja raivaa vielä enemmän soita ja maita. Te'e työtä ja säästä ja käytä itses aina kuin rehellinen mies, niin kaikki viimein päättyy hyvin. ESKO. Laittamattomasti haasteltu ja viisaasti, sen taidan vakuuttaa.
Puhtokunnasta kokoutui koko joukko ihmisiä taloon, katsomaan ja puhuttelemaan wierasta, niinkuin useassa paikassa on tapana. Iloisen takka=walkean ympärillä istuimme ja puhelimme niitä näitä ja tuntuipa siltä, kuin ei pahaa ilmaa olisi ollut koskaan. Mutta waikka wielä mitäkin olisi puheltu ja haasteltu, ei waan tuo tieltä tapaamamme mummo mennyt mielestäni.
Mutta onpa hän vaan puusuutari, viheliäinen nakertaja, jolla ei koskaan ole toivoa mestariksi, johon arvoon minä taidan astua jo ensimäisissä käräjissä. Niin, hän on hangoittelijani, mutta luullakseni ei aivan vaarallinen. TOPIAS. Oikein haasteltu ja viisaasti. Yhteen vetävät luontomme aina ja joka tempussa. Kuraasi kasvaa sinussa, kasvaa! Mutta missä katkaisin kertomukseni?
Itse minä kumminkin tieni valitsin, ja niinpä en osaa syyttää ketään muita kuin itseäni. Ollessani kuritushuoneessa väärennysrikoksen tähden, kuoli minulta äiti. Hänen sydämensä oli murtunut, sanottiin. Mutta siitähän asiasta tässä on jo haasteltu. Päästyäni vapaaksi, päätin koettaa kohota jälleen, juuri äitini muiston tähden. Mutta se semmoinen ajatus oli melkein myöhäistä, vai mitä?
TOPIAS. Kiivas isä on minunki nimeni. Mutta auttaako tässä kiivaus aina? Se on luonto, joka vetää tikan poikaista puuhun. Ja puut metsässä, ehkä kaikki yhden ja saman viisaan käsi-alaa, ovat toki yksi oikea, toinen väärä. SEPETEUS. Mutta paljon riippuu myös siinä kohdassa, kuinka puu vesasta vääristyä saa. TOPIAS. Oikein haasteltu ja viisaasti.
Jaakko ja minä katselimme toisiimme ja Antti seisoi hetkisen äänetönnä pää vaipuneena alas. Niin kohtako teistä tulee ylioppilaita? kysyi vihdoin Antti. Kohta, vastasimme. Ylioppilaita entisistä kerjuutovereistani! lausui hän mietiskellen. Niin, ken kulkee lankaa myöten, kerran keksii keränkin! virkkoi Jaakko. Oikein puheltu ja viisaasti haasteltu.
Ja kun Sigrid tuli semmoiselle päälle, oli hänellä useampana päivänä peräkkäin halu tehdä samanlaista kiusaa. Kun oli luettu ja haasteltu, vei Sigrid tavallisesti Ellin saliin, silloin kun ei ollut kotona ketään muita. Siellä oli piano, ja Sigrid soitti sitä, ja Elli kuunteli. Elli nojasi pianoon ja katseli Sigridiä ja välistä hymyili.
Päivän Sana
Muut Etsivät