Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Viimein katras pysähtyi ja seisoi tiellä rauhallisena, kun takaa-ajajat saapuivat ja siunailivat: No senkös taivaaseen ne pojat hävisivät! Ei kukaan voinut sitä käsittää. Etsittiin, mutta mitään ei löytynyt. Joku siunaili jo: Mutta mitähän ne oikeastaan olivatkaan, kun hävisivät kuin tyhjä taivaaseen! Ja silloin välähti kaikkien mieleen ajatus telefoonista ja pahoista hengistä.
Samaa tietä hävisivät kuormittain myös vanhat tutut huonekalut, joista kukin oli Mustille sydämenmuisto, elämänkokemus. Hän oli aluksi kyllä koettanut urhoollisesti ja voimiensa mukaan talon kunniaa puolustaa. Protesteerannut ankarasti, haukkunut hirmuisesti ja yrittänytpä vielä yhtä ja toista kutsumatonta vierasta takinliepeeseenkin tarttumaan.
He hävisivät kannaksen taakse, vaan vaimo seisoi vielä paikallaan, niinkau'an kuin voi kuulla airojen ja tappien äänen. Tästä vaimosta oli nyt tullut jotakin seudulle!
Näin puhuessansa kohensi hän lapsen päänalustaa ja laittoi hänet jälleen lepoasentoon hyväillen pienokaista niinkuin muutkin tavalliset porvarinaiset, joten Colette de Rosenin suurelliset ajatukset kuninkuudesta kerrassansa hävisivät. Kun hän sitten kumartui suutelemaan lastansa, kuiskasi tämä hänelle korvaan kysyen oliko se kanuuna vaiko meri, jonka hän kuuli kaukana jymisevän.
Viimeiseksi hän vielä luki sanat: »elämä on koulu», mutta pian nekin hävisivät liekin sisään. Kun tuli sammui, oli jäljellä vaan hieno, musta levy, joka keveästi häilyi harmaalla tuhalla. Lukukausi kallistui loppuaan kohden, aika läheni, jolloin erotodistukset koulusta annettaisiin, ja toverit toisistaan hajaantuisivat, yksi sinne, toinen tänne. Ikävällä mielellä he siitä olivat useimmat.
Kuinka tänä kauheana silmänräpäyksenä kävi poika-paralle, ei hän itse tiennyt, sillä tunto ja käsitys hävisivät häneltä ja hän ei kuullut, nähnyt eikä tuntenut enää mitään. Kun hän jälleen avasi silmänsä, makasi hän sängyssä koreassa huoneessa.
"Torbjörg, pese itsesi puhtaaksi ja järjestä vierashuone voutia varten, ja sitte täytyy lähettää hakemaan Annaa auttamaan meitä, sen verran kuin hän kykenee... Jörgen kyllä juoksee sinne", huusi rouva, nähden että tarpeellisimmat apulaisistaan vähitellen hävisivät.
«Kun tuo pensas kukkii», lausui Jeremias eloisin silmin sitä katsellen, «tulee ehdottomasti ajatelleeksi, että mitä ihmiset syystä kiroovat, sen voi korkeampi voima rakkautensa ruusuilla peittää.» Auringon säteet hävisivät. Vaunut lähtivät jälleen liikkeelle, mutta juuri kun hevosten piti astua kummun ohitse, niin ne säikähtivät niin kovasti, että vaunut vierivät alas ojaan ja kaatuivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät