United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maija Stiinan viimeistä lausetta sanoessa tuli Leena tupaan ruokaa pöydälle tuomaan. Hän katseli mummoa ihmeissään ja kysyi isältään: "Mistä pojasta hän puhuu?" "Taavetista vaan! Sanoo että semmoinen voi päästä mimmoisen talon vävyksi hyvänsä, kun ei vaan hätäile." Isäntä istahti rahille ja tuli hyvin totisen näköiseksi, melkeimpä saattoi sanoa punakaksi kasvoiltansa.
Ilmarinen taas, joka ei hätäile eikä häikäile, suorittaa tyynesti ja rehellisesti kaikki ansiotyöt, ja nostaa sitten palkkansa niistä. Nyt tehtäväksemme jää tutkia, mitä nämä »ansiotyöt» ovat. ANSIOTY
Tohtorintalossa oli sekä emännällä että Elinalla ollut kiirettä varhaisesta aamusta asti. Tuntuu siltä kuin sinä jo aikoisit lähteä ja jättää meidät, sanoi tohtorinna kesken leipomisen Elinalle. Niin sinä olet siistinyt ja valmistellut. Ei vielä lähdön varalle, vaan suuren juhlan kunniaksi. Elina hieroi taikinaa minkä jaksoi. Vielä on kesä jäähyväisiä varten. Ei rouva hätäile!
"Olinpa mennyttä yötä Sampiahossa ja siellä oli Taavetti Rahkonenkin taas tullut kotimailleen. No, siinä sitä sitten on pnlska miehen alku! Mikähän siitä vielä tuleekaan! Talon isäntäpä tietystikin, kun kerkiää. Tottahan tuo niin siivo ja pulska poika pääsee vaikka mimmoisen talon vävyksi, kun ei ennen aikaansa hätäile ja hutiloi!"
Kerro kaikki, eläkä hätäile; jos paholainen tulee, ei hän saavu ennen puoliyötä." Bård rauhoittui ja alkoi kertoa. Hän puhui kaikki, mitä oli kuullut äidiltään, ja sitten hän myöskin kertoi itsestään.
Neiti taiten vastaeli: "Ehkäpä tulen sinulle, kun kiskot kivestä tuohta, säret jäästä aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta." Vaka vanha Väinämöinen ei tuosta kovin hätäile: kiskoipa kivestä tuohta, särki jäästä aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta. Kutsui neittä korjahansa, tyttöä rekosehensa.
Mahtaa olla nuokin tavarat niiden ostamia. Ketä se liikuttaa jos olisi niidenkin ostamia. Elä hätäile puolluksistasi, sanoi Viija ylpeästi. Santtu jatkoi juonensekaista puhettaan. Ehkä on parasta, sanoi Viija, että puhutaan lämpimässä, kun tuntuu niin kätäjävältä tämä markkinamies täällä pakkasessa. Kivirannalle tultua olivat puheet melkein lyhyet.
Ja kestäköön kuinka kauan tahansa, ei tuolla väliä, kunhan tulee niin ajoissa, että näen ottaa. Paljonko on kello? Oli kuusi kuin otti, nyt se on puoli seitsemän. On valoisaa vielä ainakin tunnin verran. Ole vain siinä, älä hätäile sinä, kun en minäkään. Istumme ja panemme tupakan. Pyydän, ole hyvä ja pysy hiljaa, kunnes saan savukkeen suuhuni ja raapaistuksi tulen laatikosta polvieni välissä.
Liisa meni kiitollisuudesta tyttöä puhuttelemaan ja kysyi sitten: Miten sinä jaksoit kantaa? Jaksoinhan minä, kun pääsin enimmät matkat veneessä ja oma nyyttini oli pieni, selitti tyttö. Tämän tytön eväsnyytin pienuus oli Liisaa säälittänyt jo ensi kertaa kouluun tullessa ja hän esitti nyt tytölle, että: Jos sinulta viikon kuluessa alkaa ruoka väsäytyä, niin elä hätäile, kyllä minä annan lisää.
"Ajattele tarkoin asiaa, rakas ystäväni; älä hätäile. Elämä ja kuolema riippuu päätöksestämme." "Kulkekaamme virran juoksua myöten, sir!" "Niin, jos oikein asiaa ajattelemme, Frank, on tämä suuri virta kuitenkin se, jonka Livingstone ensiksi näki ja jonka äyräiltä hänen murtunein sydämin täytyi palata takaisin ja jättää se salaperäisyytensä peittoon, jalo päämaali.