Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ne näet huomauttivat miehille, että nuo lapset, vaimot ja ukot olivat heidän poikiansa, vaimojansa ja isiänsä, ja että siis olisi oikeudenmukaisempaa kaikkien kärsiä samallaista hätää, että samallainen tila saattaisi heidät yksimieliseen päätökseen.
Ottamatta huomioon sodan aiheuttamaa hätää riisuivat veronkantajain ulosottomiehet kyntöhärän talonpojan auran edestä, riistivät käsityöläiseltä työkalut ja kauppiaalta tavarat myymälästä. Monessa paikassa väestö nousi ilmikapinaan nylkijöitään vastaan ja poltti veroluettelot, mutta bysanttilaiset saapuivat isommalla joukolla ja rupesivat nylkemään entistä sydämettömämmin.
Silloin hän kuuli nopeita, raskaita askeleita, joku juoksi mäkeä ylös. "Hoi!" kuului huuto. "Täällä ollaan!" vastasi Pekka. "Mitä kumman vehkeitä täällä on, kun ammuskelet pilkko pimeällä yöllä?" "Ei hätää mitään, tule vain tänne." Kun Antti näki karhun ja sai kuulla, että se oli hyökännyt Pekan kimppuun näin lähellä ihmisasuntoa, hän seisahtui ja virkkoi: "Vappu!"
Jos maailmat jo tuta saisi Jumalan rauhan rinnassaan! Jo tosin yöstä hämyisestä Vilahtaa tulen tuikaus, On kallis monen sydämessä Jo suurin aarre: lunastus. Vaan levitä suo tulen yhä Ja tutuksi tee aarre tää! Lupaathan Hengen, Herra pyhä, Runsaasti ratki lähettää. Meit' älä ketään, Jesus, jätä, Vaan rakkaudellas lämmitä, Ett' omaa ynnä muiden hätää Me alkaisimme sääliä.
Meikäläisten punaiset husarit, jotka olivat etuvartioina oikealla sivustallamme, rupesivat myöskin ampumaan, arvattavasti aprikoiden: kai tuossa ampumisessa jotain tarkoitusta mahtaa olla, ruvetaanpas mekin käymään päälle. Niin sitä räiskytettiin, kunnes kumpaisetkin taukosivat, nähtyänsä ett'ei siinä ollutkaan sen suurempaa hätää. Sen jälestä me lähdimme pois ja tulimme takaisin asentopaikkaamme.
Silloin Matti esitteli vaimolleen, että hänen piti päästä lääkärin luo, sillä eipä Matti nyt uskaltanut turvaantua omaan lääkintötaitoonsa. "Se on peräti mahdoton, sillä eihän meillä ole hevosta, millä sinne päästäisiin", sanoi vaimo. "Eipä siitä ole mitään hätää; kyllä minä siitä huolen pidän", sanoi Matti levollisesti, "Mikähän neuvo sinulle sitten siihen olisi", sanoi vaimo epäilevästi.
Ja eihän tuo ollutkaan kuin sauvan varassa kulkija vanha ukko. Ensi käänteessä avautui sitten jo asuttu seutu. Annalta pääsi helpotuksen huokaus: nyt ei ollut mitään hätää enää. Isonlainen kylä näkyi vähän matkan päässä, mutta valkeata ei pilkistänyt mistään akkunasta, kaikki ihmiset olivat vielä unen helmoissa, Ei kaikki olipa tuossa kaksi vaimoa jo liikkeellä.
Aivan samaa sanoivat suomalaiset minulle viisikymmentä vuotta sitten. Suomalaisten henkinen kehitys lienee ollut XVIII ja XIX vuosisadan alkupuolella hyvin hidasta. Tosin kuuluu vähän heidän ilkitöistään, vaikkei niitäkään puuttunut; mutta ruotsalaiset lienevät myöskin heitä vähemmin ahdistaneet. He elelivät unohdettuina ja piiloutuneina metsissä taistellen hätää ja puutetta vastaan.
Mutta rannalla seisoo vanha leskivaimo, emäntämme, jonka talossa asumme. Hänestä se ei ole komeaa. Hänen kasvoillaan ilmenee huoli, ilme, joka tyynen talonpoikaisnaisen mielen mittarissa jo merkitsee hätää! En sitä vielä silloin siksi käsitä, mutta kyllä kohta. Sillä kun käymme metsikön läpi vähän matkaa ylöspäin kosken rantaa, on vesi siellä jo melkein rannan tasalla.
Ei ole hätää.
Päivän Sana
Muut Etsivät