Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kenraalinna oli minulle niin rakas, että aina tahtoisin muistella häntä sinun äitinäsi, eikä se olekkaan ihmettä, sillä hänpä minulle kasvatti suloisen vaimoni. Mutta jos tahdot, että tätisi olisi täällä, menen itse häntä pyytämään jäämään meille.»
Ylioppilas seurasi häntä silmillään, tuntien vielä hänen lämpimän kätensä omassaan, sillä Aino oli puhuessaan likistänyt sitä niin luottavaisesti. Hän tahtoi nähdä, kääntyisikö Aino, mutta hänpä ei kääntynytkään; vaan katosi näkyvistä ja ainoastaan lampun valo loisti vielä huoneen ikkunasta.
Se hetkinen vastenmielisyys, minkä vaikutuksen minuun alussa teki Tavastin kolkko kasvojen ilme, pakeni pian, ja minä koetin vaan etsiä keinoja, miten voisin jatkaa tuttavuutta kauvemminkin. Mutta hänpä ei näyttänyt ollenkaan pitävän seurastani.
Mutta hänpä jo kyllästyikin alinomaiseen odotukseen ja turhiin lupauksiin, ja kun hän tuona onnettomana sunnuntaina läksi Suorsakylään, sanoi hän: 'Tänään täytyy Tommin minulle suorittaa velkansa, taikka teen minä hänelle semmoiset tepposet, että koko kylä siitä puhuu'. Mutta hän ei päässytkään Tommin kanssa selville, kun tämä häntä vältti, ja tiesi aina karttaa joutumasta hänen kanssaan kahdenkesken.
Niin, mistäkö sen tiedän? Kun papalle oli luvannut eilen illalla Wellmannissa. Fannyn sydän puristui kokoon. Kutsuiko pappa häntä sitten tulemaan? No, totta kai. Mutta minkätähden? Voi, minkätähden? Ja sitä vielä kysyt? Käsketäänhän vieraita muuannekin, niin miksikä ei sitten meille? Hänpä kun ei ole lainkaan tuttu. Eikä ole meillä milloinkaan käynyt. Entä sitten? Kerta ensimmäinen.
Aspela ei ollut itse kirkossa, mutta kun hänelle kerrottiin, että niin mainittiin; sanoi hän: Mainitkoot mitä mainitkoot Pirjo minulle ne toimitti. Hänpä haudassansa niitä nauttikoon. Oiva vaimo on minulle hänen tyttärensä sen edestä häntä kiitän, vaikka hän itse eläissänsä olisi ollut akka mustalainen. Mutta ei vieläkään tuo loistava perintö ollut loppunut.
Voi, herra laamanni! vastasi viimemainittu, kyynelten pursuessa esiin hänen kauneista silmistään; täytyykö minun olla apuna hänen tuhoamisessaan?... Voi häntä onnetonta, onnetonta! Hänpä todella on kaunis otus surkuteltavaksi, huomautti poliisimestari jos hän saisi määrätä, niin te nais-parka, olisitte pian päätänne lyhempi!
Kullervo, Kalervon poika, hänpä varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meillä kotona ruuna, millä maahan vietäkähän, kalmahan katettakahan!" Soitti suolla mennessänsä, patakoitteli palolla. Vieri viestinen jälestä, sai sanoma korvihinsa: "Jo veli kotona kuoli, vaipui lapsi vanhempasi. Käypäs tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!"
Herra, teitä on jo varrottu täällä kovin. ANTON. Askartelin metsokukkojeni kanssa. ELIAS. Kas se! Kuinka jaksavat he nyt? ANTON. Hmmh? Heitä on viisi kappaletta. ELIAS. Kas se! Paljaita kukkoja? ANTON. Yksi naaras, tappeluksen kannattajaksi, yksi vaan. Hänpä antaa vauhtia leikkiin. ELIAS. Niin, niin! ANTON. He tappelevat kuin kotkain kuninkaat. ELIAS. Kas se! ANTON. Kauhistuisitpa nähdessäs.
Klemetti isä on ottanut tämän rosvon-penikan hoitonsa alle, ja hänpä ei pelkää sataa pirua enempää kuin jos ne olisivat hanhikarja." "Klemetti isäkö!" kertasi seppä. "Teille ilmautuu yhä vähän väliä joku veres pyhä mies tähän jumaliseen Pyhän Johanneksen kaupunkiin. Mikä Pirun peloitus, sanokaas, se semmoinen sitten on?
Päivän Sana
Muut Etsivät