Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ... käykäähän tänne rekeen, onhan täällä sijaa... Matti oli tuntenut tietä kulkevan hieroja-Lienaksi. Minähän sitä kyllähän minä ... täällä kannoillakin ... tämän matkan, läähätti Liena Matin niskaan.
Oi, poikani, täytyihän meidän kaikkein luulla, ett'emme milloinkaan sinua elävänä näkisi, vastasi isä painaen Feliks'in niin rintaansa, juurikun hän ei milloinkaan olisi tahtonut häntä laskea pois. Stein, hämärissä kotiintultuansa, kyseli ensiksi sinua ja kun ei kukaan voinut sanoa missä olit, peljästyi hän kovin. Minäkin olin sanomattomasti peljästynyt.
Helena oli isän poissa ollessa kadottanut oman muistonsa hänestä, mutta mamma oli sen sijaan puhunut alinomaa papasta ja kaikella tavalla kuvaillut häntä Helenalle, ja siitä olikin tälle syntynyt ainoa kuva isästä. Aina kun mamma hämärissä otti Helenan syliinsä ikkunan viereen, tiesi Helena jo, että nyt ruvetaan papasta puhumaan. Ja niin ruvettiinkin.
Minä tulen upseerinkauhtanaan kääriytyneenä. Se tapahtuu hämärissä. Ei kukaan tunne minua. Bertelsköld pysyi yhä äänettömänä. Kreivittären silmät paloivat yhä tulisemmin. Luulette kenties kuninkaan vihastuvan. Se on kyllä mahdollista. Mutta minä en pelkää häntä. Tunnen ruhtinasten luonteen. Osaan voittaa heidät. Kaarle-kuningas on kenties ensin närkästyvä, mutta hän on eroava minusta leppyneenä.
Runeberg sanoo hänelle kellonlyönnin, milloin hän lähtee kävelemään hämärissä, sekä neuvoo hänelle, mitä teitä hänen on mentävä johtaakseen harhaan uteliaat katseet.
Silloin häntä taas toruttiin ja taas hän itki, mutta hämärissä hän otti pikku Tiinan syliinsä ja riensi pappilaan. Ja papinrouva antoi hänelle pienen kirjoituksen, jossa oli neuvoja niille, jotka tahtoivat keittää heinissä. *Hernekeiton* täytyy olla heinälaatikossa 5 tahi 6 tuntia. Sen saattaa jo edellisenä iltana kiehauttaa ja pistää heinälaatikkoon ja sitten keittää uudestaan aamulla.
Enemmän kuin sata vuotta on myös siitä jo vierinyt, koska vanha vältvääpeli Richard Roos astui eräänä päivänä illan hämärissä ulos pienestä, tornin juurelle raketusta ja tornin kanssa ovella yhdistetystä kivi-majastansa, jossa hän asui. Hän oli tornin vartia, ja hänen toimenansa oli öisin pitää tornissa vahvaa hiilivalkeata ja antaa hätämerkkiä, koska joku vaarassa oleva laiva pyysi apua.
Viimein hän nukkui, mutta aamulla ennen kukon laulua jo heräsi ja alkoi lähtöänsä laittaa. Matti oli laittanut Liisan taipaleelle päivän hämärissä. Oli käynyt reen kohdalleen keikauttamassa, sen heinillä täyttänyt, pannut silppuja säkkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten oli Liisan rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset käteen ja käskenyt tammaa lähtemään.
Tämä on toistaiseksi vaan etuvartijain kahakkaa. Näin hän käski. Kaksikymmentä miestä läksi astumaan hämärissä häämöittävää kirkontornia kohti. Ja minä, onneton Magister bonarum artium, minun ei auttanut muuta kuin asettua miekka kädessä heidän etunenäänsä. Hittoko sitä riivaa, tuota luutnanttia? ajattelin itsekseni. Eikös hän enää ole muistavinaan, että minä Berlinissä asuin katon rajassa?
"Sinä täällä hämärissä kuljeskelit," sanoi hän äreästi, "minä olen valmis lyömään vetoa, että syyn tulipaloon sinä tunnet paremmin kuin kukaan muu." Hiljaa ihmetellen kuunteli Nello näitä sanoja. Hän ajatteli myllärin leikkiä laskevan, eikä käsittänyt, kuinka tuo puhe saattoi olla mahdollista tämmöisessä tilaisuudessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät