Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hän heittäysi vuoteellensa; hän painoi juhlalliset kasvonsa vaatteisinsa. Mielenliikutus väräytti hänen vankkaa sydäntänsä. Tuossa hän makasi, tuo suuri, vakava mies, maahan vaipuneena ja surunsa vointeessa. "Pitojen hälinä kuuluu vielä korvissani; minä tahtoisin olla yksin." "Minun kanssani?" "Sinä olet minä itse; minulla ei ole muuta elämää." "Suloinen lintu! Se on nyt kalifi."
Kylässä oli kauhea hälinä heidän tullessaan; Jooseppi Hagenbach Sölden'istä oli nimittäin kaatanut karhun, joka oli näyttäynyt tuolla kaukana Vintschgau'issa ja jota kaikki paikkakunnan nuorukaiset turhaan olivat ajaneet. Jooseppi oli sitten lähtenyt matkalle ja jo viime perjantaina oli hän kaatanut karhun. Hänen maineensa oli rientänyt edeltä, ja nyt piti Joosepin kohta itse saapua paikalle.
Hälinä oli melkein kokonaan lakannut, vihollisuudet tauonneet, ja joukko alkoi ahtautua yhteen. Kaikki tunkeutuivat yhteen paikkaan tuolla tuonnempana kadun kulmassa.
Mutta jo etuhuoneeseen tultuaan alkoivat kiistellä: »Minä kannan, minä kannan, et sinä, vaan minä kannan.» Se hälinä kuului kammariin, niin Antti pyörähti jälkeen ja sanoi päättävästi: »Kantakoon Manti, se jaksaa paraiten, ja se pitää kantaa hyvästi, ilman ryvettämättä.»
Pojat olivat asian suhteen ymmällä. Toiset ujostelivatkin ja kaikki katsoivat häneen ihmeissänsä, mieltyneinä. Pietari Isaskaar teki siitä kysymyksestä ruton lopun, meni varsinaiseen opetukseen ja kysyi äkkiä: »No entäs sittä se aa?... Kuka nyt tietää jo mikä on aa?» »Mie ... mie ... mie ... mie!» kuului valtaava hälinä.
Ebba herwahti hänen syliinsä, painoi päänsä hänen rintaansa wasten palawat kyynelet silmissä. "Oih! Klaus!" huudahti hän, "hywä että juuri nyt tulit. Olin niin onneton." "Mitä täällä on tapahtunut? Pihassa tawaton hälinä ja Kola ei ollut wastassani." "Niin, Kola, minä olen häntä odottanut koko aamun. Se on niin kummallista ja Anna." "Mitä, Kola ja Anna, mitä se on? Eihän mitään onnettomuutta?"
Mutta pian oli joku samanlainen ajatus jälleen säikeytynyt ja kun siitä oli hereille vavahdettu, kolmas, ja neljäs siihen asti kuin aamu jo sarasteli kuistin pimeään alukseen ja päivän hälinä alkoi. Vihdoin tämä mielentila muuttui taudiksi.
»Sen teen mielelläni», virkkoi M'Ilduy. »Minä olen neuvonut teille pakoteitä näiden jylhäin erämaiden kautta, mutta paljoa kernaammin tahdon näyttää teille, mitä tietä pääsette vihollisenne kimppuun.» Nyt alkoi yleinen hälinä, ja kaikki päälliköt käskettiin nousemaan niiltä kovilta vuoteilta, joille olivat laskeutuneet lepäämään.
Tuossa ulvoi koira ja tässä mies kirosi, kun oli ajanut aisansa poikki toisen kuormaan; pieni poika kulki iloisesti viheltäen; myrsky-ilma ja hälinä ei saattanut hänen lapsellista tyventä mieltänsä häiritä. Usein näin kumureen valoisine lyhtyineen rientävän pyrstötähden tapaan loistavaa rataansa eteenpäin ja senpä edestä väistyi sekä ihmiset että eläimet.
Ennen kuului täältä ankara hälinä aamusta iltaan asti, sillä mestarin kanssa työskenteli täällä silloin viisi, kuusi kisälliä; mutta nyt seisoi hän täällä vallan yksin nakutellen ja viilaillen: ainoastaan hänen työkalujensa kalke sekä yksinäisen lampun valo juorusivat täältä iltaisin maailmalle, ettei kuolema vielä ollut korjannut vanhaa kaupustelijaa ja tehnyt loppua hänen liikkeestänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät