United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veden uudistavaa vaikutusta auttoi varmaankin se, että pääsin vaihtamaan "salongin" tukehuttavan ilman, sen huoneen raikkaasen ja vilpoiseen ilmaan, jossa nyt olin, ja ehkä sekin, että silmäni pääsivät näkemästä esineitä pesuhuoneen häikäisevässä kaasutulessa ja nyt sain katsella ainoan vahakynttilän levollista valoa.
Hänen tahtonsa annettiin tapahtua. Ja miehet lähtivät hänen kerallaan, seuraten häntä eiliselle murhapoltto-paikalle, sillä sinne riensi Leena heti ulos päästyään. Kauniilta kajasti aamuauringon häikäisevässä valossa ihana ja mahtava koivumetsä, joka oli tulipalon vierellä ja jossa piili mies, joka eilisen tapauksen johdosta "Murti suuta, väänti päätä, Murti mustaa haventa,"
Olimme vähää ennen istuneet hienossa valoisassa boulevardikahvilassa ja kävelleet katuja, joiden varrella hohtivat loistavat myymälät, sähkön häikäisevässä valossa. Moulin de la Galetten edustalla oli vastakohta silmiinpistävä. Valemyllyn siivet häämöttivät harmaan hämärän sisästä.
Siellä ihmiskihinässä ja häikäisevässä kynttilän valossa hän oli tuskin huomannut kaikkia tähtiä päänsä päällä; mutta täällä pimeässä ja hiljaisuudessa, täällä hän näki edessään koko tuon salaperäisen tähtimaailman, joka hänestä nähden nieli ja kukisti jokaisen ajatuksen, paitsi ainoan: rajattoman, ijäisen rakkauden aatteen.
Hän oli ollut Oopperassa vaimonsa kanssa, joka uudessa puvussaan oli ollut todellakin säteilevä. Myöskin Johannes oli tuossa häikäisevässä ympäristössä tuntenut yhteiskunnan huipuilla kulkevansa. Hän oli jälleen ihastunut Ireneen ja toivonut vain hetkeä, jolloin he olisivat kaksin hotellissaan. Mutta kun ooppera oli päättynyt, olikin Signe lähtenyt heidän sairasta lastaan katsomaan.
Mietteisiin vaipuneena katseli hän tasankoa, joka oli hänen edessänsä, ja Albanian vuoria, jotka loistivat häikäisevässä valossa. Hän muisteli matkojansa, vaivojansa ja töitänsä, muisteli taisteluja, jotka hän oli voittanut, seurakuntia, joita hän oli perustanut kaikkiin maihin ja kaikkien merten taakse, ja tunsi, että hän jo olikin rauhan tarpeessa. Olihan hänkin täyttänyt velvollisuutensa.
Nyt huomasi Lygia hänen pulleat, siniset silmänsä, jotka lamppujen häikäisevässä valossa räpyttelivät. Ne olivat lasiset ja ilmeettömät kuin kuolleella. Nero kääntyi Petroniuksen puoleen ja virkkoi: "Tuoko se nyt on se panttivanki, johon Vinitius on rakastunut?" "Juuri hän," vastasi Petronius. "Mitä kansaa hän nyt olikaan?" "Lygiläinen." "Pitääkö Vinitius häntä kauniina?"
Aurinko, päivän kulta kehrä, Häikäisevässä valossaan Jo nousee ylös taivahalle Maria sit' ei katsokkaan, Hän rientää läpi lehdikon, Kuin metsävuohi levoton. Jo haudan eteen seisahtuvi: »Mik' ihme! hauta avattu!» Hän huudahtaa ja tuskastuvi: »Tyhjänä! Herra otettu! Voi, enkö edes ruumistaan Voidella saanut haudassaan?»
Aurinko on noussut, jonka häikäisevässä valossa lumikuurassa oleva metsä ja hienolla, vaaleanhohtoisella lumivaipalla verhottu maa kimalteli niin kauniisti, että näytti ikäänkuin luontokin olisi pukeutunut juhlapukuun.
Ja nyt seistessään väentungoksessa ylioppilassalissa, seistessään jälleen noitten pilarien juurella häikäisevässä kaasuvalossa, oli niinkuin kajahdus entisten innostusten ajoilta jälleen olisi mielessä liikahtanut. Hänessä oli ehkä vain ollut liian vähän luottamusta itseensä. Taikka hän oli tahtonut kaikkea yhdellä kertaa. Hän oli tahtonut tyydytystä nykyhetkessä.