Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Gyllensvingel oli, heti Liina Anton'in kuoltua ja kun neiti Attaliesta näkyi tulevan ukko Anton'in ainoa perillinen, kerrassaan lämpimimmästi rakastunut häneen. Luonnollisesti oli tähän perusteena sydämien yhtämielisyys ja molemmin puolinen kunnioitus, rakkauden vakavin perustus.
Hän alkoi lukea: "Kolmeyhteisen Jumalan nimessä! "Jos Olivesköldiläinen suku isän-puolelta sammuisi, niin määrään minä nais-sukulaisteni eduksi seuraavaa, nimittäin": Minä onnittelen, lausui Gyllensvingel kenraalille.
Mutta mieltymys, Attalie lintuseni... Eikös Anton rakastunut minuun, niin vanha kuin olin? No, tuo kreivi... On varsin kadonnut. Eräs hänen lähemmistä ystävistänsä, nuori Gyllensvingel, kertoi minulle eräänä päivänä, että hän ... kreivi Frans, tarkoitan minä ... on tullut filosofiksi, heränneeksi, methotistiksi ... niin, Jumala tiesi, jollei hänestä olisi tullut kveekari.
Niin, Gyllensvingel on hyvin sievä mies, mutta rikas ei hän ole. Ei, minä tiedän.
Koska minä itse Jumalan armosta olen palvellut korkeaan arvoon sotilas-säädyssä, niin ei saa kukaan muu kuin näillä varustettu sotilas ottaa Valdemarsborg'ia haltuunsa. Minä onnittelen teitä, herra kenraali, ah, se on hauskaa! kuiskasi Gyllensvingel.
Kello oli kymmenen tulossa toisena aamuna, kun kenraalin vaunut pysähtyivät Svean Hovioikeuden tykö. Hänellä oli paruuni Gyllensvingel mukana ja hän ivaili tahallisella, mielevällä tavallansa; mutta tuo hyvä kenraali oli sentään jotenkin kelmeä.
Hän "liipattu" mies, tuo Berndtsson! pitää itseänsä niin pyhänä ja hienona; lukee Marieberg-tutkintoa varten ja taitaa "konilliset sektionit". Se olisi minusta alhainen näytelmä, jos hän jäisi tuohon ujoon veitikkaan. Sen on Gyllensvingel, tuo kunnianpascha, saapa joko sen tai niin olen minäkin rahoittani.
Minä luulen kuitenkin, sanoi Gyllensvingel, että koko testamentti menee myttyyn, sillä nuo sotilas-lapset ovat kai kuolleet sukupuuttoon, eikä sitäpaitsi ole nykyään tuota testatorin mainitsemaa kavalleriaa. Herra kenraali saapi nähdä, että kartano lankee sukulaisille.
Niin, elämä on arvoitus, sanoi Attalie; mutta mitä sanoo äiti siitä, että paruuni Gyllensvingel on ostanut hevosen, ainoastaan senvuoksi, että minä sanoin pitäväni niin paljon hevosista.
Niin, nähkääs luutnantti, toisti ukko, pelon alaisesti katsoen oveen päin. Niin, nähkääs luutnantti, äitillä, joka on kaikessa nyt vähän väärin Emiliä kohtaan. Niin, minä tunnen historian alun. Gyllensvingel... Niin ... vai niin, niin, sitten tietää luutnantti kaikki tyyni. En, en kaikkea, paras notarius; minä arvaan... Mitä? Että te... Että minä ... mitä sitten?
Päivän Sana
Muut Etsivät