Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Hän piti Gunnaria toisella kädellä ja Liviä toisella ja molempia yhtä lujasti. Itse seisoi hän heidän välillänsä, nauroi toisella silmällä ja itki toisella. Gunnarin läsnä ollessa oli Aslak nöyrä ja ujo, pysyi takan nurkassa halvimmassa paikassa, ei puhunut paljon, mutta kuunteli sitä tarkemmin.
Vai etkö luule nähneeni Aslakin usein hyppäävän ikkunasta ulos, peläten herättävänsä Gunnarin, joka nukkui tuvassa, ja hiipivän luhdille, missä sinun kamarisi oli? Ethän tee mitään muuta, kuin kaikki muut tytöt kylässä, arvelet sä. Hyvin mahdollista, mutta tuota Aslak on sulle opettanut. Eikö Gunnar vieläkään tiedä mitään.
Näin seisoi hän kauan, vaan viimein repäisi hän ikäänkuin raivoissaan rintataskunsa auki, jotta lastut ja tulitikut lensivät ympäri laattiaa. Hän kokosi niitä yksittäin, heitti ne tuleen ja huudahti itku äänessä: "Vaikkapa ijankaikkisesti minua kiroisit, äiti, en voi tehdä toisin". Sitten meni hän Gunnarin luo, silmät maahaan luotuina, ja häpeissään kuin märkä koira seisoi hän siinä.
Tänä päivänäkin se olisi voinut kertoa tarinan eräästä miehestä, joka muutamia vuosia sitten lähti tätä tietä villiytyneellä katsannolla, paljaalla rinnalla lumituiskussa ja veitikan tuike tummissa vilkkaissa silmissään. Hänen oli mentävä Haugeniin Gunnarin luo kiittämään viimeisestä olostaan, mutta kosto kyti silmissä ja sydämmessä.
"Täällä on yksi vielä, joka rukoilee puolestansa", sanoi hän ja ojensi lasta isälle. "Nyt olemme vihityt", lisäsi hän matalalla äänellä, "etkö siis tahdo tunnustaa tyttäresi poikaa?" Gunnar otti lapsen sanaakaan sanomatta, otti sen vaan syliinsä ja katseli sen kasvoja. Pian vieri suuria kyyneleitä Gunnarin kasvoja myöten.
Sukumme on puhdas niin pitkältä kuin minä muistan. Poikani teki saman lupauksen, ja poikani on korkeavartaloinen ja uljas. Hän on tappanut Gunnarin ja kostanut isänsä. Hän nauraa Burolle, hän vihaa Buroa ja kaikkea, mitä Burolla oli. Hänen äänensä heikontui heikontumistaan, viimein hän makasi ummistunein silmin ja liikutti ainoastaan huuliansa.
Hän tietää varsin hyvin että toverit pelkäävät hänen nyrkkiänsä, ja hän tietää hyvin että tytöt katselevat häntä kun hän suksillaan lentää vuoria ja mäkiä alas, jotta kiviä hänen ympärillänsä tuiskuttaa ja linnut turhaan koettavat lentää kilpaa. Silloin seisoivat he siinä peloissaan, mutta Gunnarin sääret eivät vavisseet näissä rohkeissa tempuissa.
Silloin Aslak ei voinut vastustaa enään, hän tarttui toisella kädellään Livin käteen ja toisella Gunnarin, ja sanoi: "Jumala teitä molempia siunatkoon, luulenpa melkein että mustalaisesta tulee siivo mies". Monta vuotta on kulunut siitä illasta. Mitä Gunnar oli toivonut, saavansa kuolla rauhassa Haugenissa, se on tapahtunut. Aslak ja Liv seisoivat hänen vuoteensa vieressä kun hän kuoli.
Onko hän vielä sama kuin ennen vai joko jää hänen sydämessänsä sulaa? Jotenkin kummallinen huhu käy kylässä. Ihmiset katselevat Gunnarin jälkeen niin oudosti, kuin eivät ennen tehneet, ja hänen selkänsä takana tietävät he kertoa yhtä ja toista. Tämä ei tiedä hyvää. Mutta Aslak on tähän aikaan ikäänkuin muuttunut.
Hän ikäänkuin heräsi Gunnarin sanoista kun tämä veti hänet takan luo. "Täällä ei ole aikaa enää sinun eikä minun istua nyt, isä", sanoi hän vapisevalla äänellä, molemmin käsin tarttuen hänen käsivarteensa, ja sanat tulvailivat hänen huulillensa, "pian hän on täällä Aslak. Hänellä on pahaa mielessä hän tulee koko joukon kanssa he aikovat polttaa sinulta talon.
Päivän Sana
Muut Etsivät