Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Mutta nämä vihan-purkaukset eivät tahtoneet milloinkaan loppua, jonka vuoksi Gudulan silmissä alkoi suuria kyyneleitä kimallella. Hän laski ompeluksensa polvilleen ja katsoi rukoilevasti isäänsä, joka istui vastapäätä häntä vanhalla, nahkalla verhotulla tuolilla.
"Ilomielin tahdon minä sinut ottaa tyttäreni mieheksi", huudahti vanhus, "tahdon antaa sinulle Gudulan vaimoksi ja päälliseksi vielä siunaukseni. Mutta ei, ei", keskeytti hän puheensa, "eihän se käy laatuun: ethän sinä enää voi ketään kosia.
Gudula vavahti vähän, ja hänen kasvonsa menivät kalmankalpeiksi, mutta sitä ei Mayer Anshelm nähnyt, sillä hän piti yhä Gudulan kädestä ja painoi sitä huuliansa vasten. Mutta Gudula veti kätensä hiljaa pois, ja nyt vasta Mayer Anshelm'kin huomasi hänen kalpeutensa ja näytti ikäänkuin pitkästä miettimisestä tulevan tolkulleen.
Se on Gudulan ääni. Hän siin vielä elää ja on aivan lähellä häntä. Mayer Anshelm on Gudulan löytänyt. Mutta entä jos hän ei olisikaan pakosta täällä? Jos hän vapaasta tahdostaan olisi seurannut tänne miestä, joka nyt puhuu hänelle raikkaalla, innokkaalla äänellä? Ja kuka on tuo mies? Mitä puhuu hän hänelle? Mayer Anshelmin täytyy saada tästä selvä, vaikka se maksaisi hänen henkensä.
Mayer Anshelm läähätti kovasti, jonka vuoksi hän hetkiseksi pysähtyi hengittämään. Hän katseli uteliaisuudesta hehkuvin silmin huvihuonetta, josta hän kenties saisi selityksen Gudulan häviämiseen. "Mutta jos hän siellä ei olekaan? Jos tämä viimmeinen toivo pettää; mitäs sitten? Isäini Jumala, mikä sitten auttaa?"
Tämä vastasi tervehdykseen lempeällä silmäyksellä ja rupesi sitten taas työtään tekemään. "Olet tänään tullut oikein aikaiseen konttorista, Mayer Anshelm", sanoi Gudulan isä ja viittasi vieraalle, että hän istuisi hänen vieressään olevalle puujakkaralle.
Hiljaa hiipii hän aivan ikkunan eteen. Uutimet sen takana ovat syrjään vedetyt. Hän katsoo loistavasti sisustettuun, kirkkaasti valaistuun huoneesen mutta hän näkee ainoastaan Gudulan, joka säkenöitsevin silmin ja mustanpuhuvain poskin seisoo keskellä tätä huonetta, ja tuon nuoren, kauniin miehen kullankirjaillussa univormussa, joka on polvillaan hänen edessänsä ja rukoilevin silmin häneen katsoo.
Kuultuaan Gudulan ja Mayer Anshelmin ovesta menevän, juoksi hän ovelle, mutta jäi siihen seisomaan ja piti ovenpielestä kiini, ikäänkuin pakoittaaksensa itseänsä tähän pysähtymään. Syvä huokaus tunki hänen rinnastansa, ja hänen silmistänsä valui kyyneleitä, vihan, häväistyksen ja loukatun itserakkauden kyyneleitä. Käsitysten riensivät Mayer Anshelm ja Gudula puutarhan läpi.
Minä tunnen tuon uuden kaupunginosan, ja te olette kylliksi tarkasti neuvoneet etsittävän huvilan. Antakaa, isä Baruch, minulle anteeksi, että minä äsken pikastuin. Se tapahtui vaan Gudulan vuoksi. Antakaa minulle anteeksi!" "Minulla ei ole sinulle mitään anteeksiannettavata, Mayer Anshelm. Tuo vaan Gudula elävänä takaisin, niin on kaikki hyvin!" "Elävänä?" huusi kauhistuen Mayer Anshelm.
Mayer Anshelm otti siis Gudulan myönnytyksellä arvonimen vastaan, hän tuli rikkaan Hessen-Kasselin kuuriruhtinaan hovi-asiamieheksi; hän hoiti vilpittömästi ja toimellisesti hänelle uskottuja miljonia, ja kuinka epäluuloinen tuo saita kuuriruhtinas muutoin olikin, niin oli hänellä kumminkin Mayer Anshelmin rehellisyyteen ja taitoon täysi luottamus, sillä hän näki, että hänen pää-omansa yhäti karttui tuon nerokkaan ja varovan asioitsijan käsissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät