Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Silloin saapui ylipäällysmies Herman Fleming. Hän näytti miettivältä ja pyysi pääsylupaa erittäin tärkeässä asiassa; tämän hän heti saikin. Tämä tärkeä asia oli Messeniuksen juttu, josta myöskin hän oli saanut tietää.
"Tunnen suurta kunniaa luottamuksestanne, herra parooni", vastasi everstiluutnantti. "Ja minä uskallan toivoa, ett'ette pety luottamuksessanne, mutta " "Teitä arveluttaa, herra everstiluutnantti?" keskeytti Fleming. "Ei ensinkään, mitä itse toimeen tulee. Ja paljon vielä tämän lisäksi tahtoisin uskaltaa prinssi Kaarlo Kustaan hyväksi!
Käänny, Stålarm, Kun viel' on aika, tieltä väärältä, Ja anteeks ano, mitä kansaa vastaan Olette tehneet, sinä ja Klaus Fleming. Jos Ruotsi valans' unhotti, ei Suomi Niin tehnyt, eikä tee niin, kun vaan ykskin Jää aatelinen, joll' on kunniaa Ja miekka, millä sitä puolustaa. Tää kansa valan rikkomust' ei tee, Ja me olemme Suomen kansa, me!
Sanomattomalla vaivalla onnistui hänen vihdoin tunkeutua aina etumaisen vastaan-otto-salin ovelle asti. Siinä tuli ylipäällikkö Herman Fleming häntä vastaan. "Hyvää huomenta, kapteeni! tervehti Fleming Kun äsken kävin kuningattaren puheilla, kertoi hän minulle, että teidän tähän aikaan pitäisi saapuman noutamaan joitakuita kiinnekirjoja, en tiedä minkälaisiin taloihin.
Hänen puoleltaan pikimiten tapahtuva asian ilmi-anto voi vielä sovittaa kaikki ja poistaa kaikki epäluulot. Ymmärrättehän, herra everstiluutnantti, että tämä asia on varsin tärkeä?" "Aivan täydellisesti, herra parooni!" "Hyvä", jatkoi Fleming, "sitten ymmärrätte myöskin, mitenkä välttämätöntä on, että prinssi niin pian kuin suinkin saa tiedon, että kuningatar tuntee konnakirjoituksen.
Siis, hywä Martti herra, jos karkulas tulee niille seuduille, elkää toiwoko nähdä taiwaan autuutta, jos hänet laskette käsistänne muuanne kuin minun sotilaitteni kynsiin. Sellainen on minun ja kuninkaan tahto, ja tietäkää nyt sitä wilpittömästi noudattaa. Klaus Fleming, wapaaherra ja Suomenmaan ylimmäinen käskynhaltija." "Mutta isä, mistä tunnette karkulaan?
Kaksisataaviisikymmentä vuotta senjälkeen rakennutti eräs hänen jälkeläisensä, valtakunnanrahastonhoitaja vapaaherra Herman Fleming rakennuksen alakerroksen päälle lisää Ruotsin suuruudenaikuisen tekotavan tyyliin. Niin syntyi tuo komea kolmikerroksinen talo, joka Louhisaaren kartanolla nytkin seisoo.
Fleming selitti nyt matalalla, melkein kuiskaavalla äänellä, mitenkä kuningatar ja hän oli saanut tiedon eräästä kapinallisesta kirjoituksesta, joka oli lähetetty perintöruhtinaalle, prinssi Kaarlo Kustaalle; tuossa kirjoituksessa kehoittaa tuo vielä tuntematon tekijä prinssiä väkivaltaisiin toimiin nykyisen hallituksen kukistamiseksi.
"Se on aiwan uusi aine, mikä tieteelle on wasta ilmestynyt, ja koska teidän waiwanne myös on uusi, niin tämä uusi aine ei siis woi olla muuksi kuin teidän herruutenne watsan kiwuksi." "Ja mikä sen nimi on? minä tahdon sen kuulla." "Se on Nuijasota, piirretty wiattomalla werellä ja wiattoman kyynelillä kasteltu, teidän herruutenne." "Mene helwettiin", huusi Fleming. "Oletko minut myrkyttänyt?"
Sille hän ärjäisee heti: »suu kiinni, herra, nyt!» ja ellei se auta, lyö häntä päähän, kuten Klaus Fleming aikoinaan uhkasi Tukholman herroille tekevänsä. Ja Aug. Ahlqvistille ovat kaikki muut enemmän tahi vähemmän muukalaisia isiensä maassa, paitsi hän itse. Maa on hänen, eikä siihen silloin ole kenenkään hyvä tulla liikoja turisemaan. Runoilijana hän on Runebergin harras ihailija.
Päivän Sana
Muut Etsivät