Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kaikki pelastuskumppanit tulivat taas saapuville, Taiteilia etupäässä ja myöskin ylikylästä ynnä muistakin kyläkunnista oli väkeä kokoontunut tarpeeksi apuun. Fallerin kierittämät puut tarjosivat kumminkin tukevan pysäyspaikan. Vuorimiesten tapaan nyt ruvettiin kaivamaan käytävää alahalta päin, ja myös ylähältä tehtiin työtä uutterasti ja määrättyyn suuntaan.
Ja sano Fallerin emännälle, että hän tulee meille päivälliselle ja ottaa Liisan kanssaan". Isä menee poikinensa ja nuori emäntä sanoo vanhukselle: "Minusta tuntuu niin turvalliselta se, että Fallerin Lorentsi on meidän Wilhen matkakumppanina..." Me tiedämme kertoa, minkätähden nuori äiti harmaantuneilla hiuksilla, halajaa vieraille maille matkustavaiselta pojaltansa vilun-ihania.
"Vai niin?" sanoi Lents, "minä näin Katriinan tänään seisovan erään nuoren miehen vieressä. Hänestä tulee kelpo talonemäntä, ja minä toivon hänelle onnea. Sano, olitko sinä tänäpänä kirkossa vihkiäisissä?" "Olin, ja näin sinuakin. Fallerin mielestä sinä olet ansainnut taivaan valtakunnan". "Sepä olisi helposti ansaittu. Mutta pappikos tänäpänä ylevästi saarnasi!
Katriinalla ei olut aikaa odottaa siksi, kuin puut suuriksi kasvaisivat, ja kun hän, Lentsin, Annin ja Fallerin lesken seurassa meni kotiinsa päin, huusi Maisu kyökistä vielä heidän jälkeensä: "Katriina, varo vaan, kun tulevalla kertaa meille tulet, ettet saa kummin virkaa". Tämmöinen nyt on kertomus Morgenhalden Lentsistä ja Annista.
Tuo vahva, vakava Faller ei saanut enempää puhutuksi ja väänteli nyt vanhan sotilaan tapaan viiksiänsä. Häähuoneessa osoitettiin Lentsille kunniaa melkein enemmän kuin nuorelle pariskunnalle, ja Lentsin oli oikein mieli hyvä, kun vihdoin lähdettiin kirkkoon. Lauluyhteys veisasi kauniisti kirkossa; kuitenkin huomattiin, että kaksi kelpo ääntä puuttui, Fallerin ja Lentsin.
Toinen, joka oli sotamies, oli jo päässyt vältvääpeliksi, ja toinen piti todellakin perimän kasvatusisänsä perintömaan. Fallerin tytär, pitkä hoikkavartinen viidentoistavuotias, sanoi luvanneensa joka kuukauden ensimmäisenä päivänä kirjoittaa veljellensä ja Wilhelle. Jälestä puolen päivän Lents taas tavallisuuden mukaan teki työtä.
Vihdoin Annikin tuli. "Eikö sinua haluttaisi ruoka?" kysyi hän. "Ei minua maita. Mistä minun hattuni on tänne tullut?" "Faller toi sen. Sinä kaiketi panit Fallerin häikistelemään hattuasi minulle?". "Minkätähden niin? Tuuli sen päästäni vei". Lents nyt lyhyesti kertoi tavanneensa voutitalokkaan Katriinan.
Hän aikoo myös ottaa Fallerin pojan oppiin oman Wilhensä kanssa, mutta oppi-ajan perästä, sanoo hän, täytyy heidän lähteä ulkomaille". "Joska sinä pidetään hyvänä?" kysyi kumminkin Katriina, sanoaksensa kumminkin jotain. "Oi hyvä Jumala, liian hyvänäkin! Minä en tiedä mitä hyvää minusta onkaan, kun ihmiset ikään kuin eivät voisi onnellisina elääkään ilman minua.
Siitä he eivät puhuneet sanaakaan toinen toisellensa, mutta vanhastaan he tiesivät sen, että vainajan muisto heissä kukoisti aina uudistuen, kuin kukkaisetkin nousee joka vuosi. Tänäpänä Fallerin leski tyttärineen oli päivällisellä.
Hän se oikeastaan olikin lauluyhteyden perustaja ja keskus, ja vielä sen lisäksi hän yhdessä Lentsin, Pilgrimin ja Fallerin kanssa olivat nelisin valioimpia laulukvartettia. Lents sanoi hänelle sydämmellisesti tervetuloa, ja Maisu samassa pyysi häntä viipymään pari tuntia kumminkin auttamassa ottamaan niitä monia vieraita vastaan, jotka tänään tulisivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät