Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Juokse yksistäsi vaan vuorta ylös; minusta ei ole iloitsemaan ja minä olen kovin väsynyt. Minä odotan tässä. Mene nyt pikaa ja joudu pikaa takasin". Faller kiiruhti ylös vuorelle ja Lents istui tien viereen kiviläjälle, ja samoin kuin kaste paraikaa lankesi puille, pensaille ja ruoholle että kaikki jälleen virkistyisi, niin yksinäisen sielullekin lankesi jotakin niinkuin taivaallista kastetta.
Joka mies kiiruhti akkunalle, ja Faller ilmotti Lentsin huoneet Morgenhaldessa olevan lumen alla. Faller riensi kirkolle soittamaan hätäkelloa. Harvat ne olivat, jotka kaukaa tulivat, kun ilma oli niin armoton, eikä tuulikaan vienyt kellon ääntä kauaksi. Pilgrim ja taiteilia olivat ensimmäisiä, jotka kirkolle tulivat.
Faller ei ollut erittäin mikään taitava työntekiä ja hän teki kernaammin suurempaa kellotyötä sillä jota suurempi kello, sitä huokeammin käy sen tarkalleen valmistus ja sen ohessa hän hauskutteli itseään ja vaimoansa kertomalla kaikkia niitä näytelmäkappaleita, joita hän muitten seurassa oli näytellyt senkin seitsemässä valepuvussa.
Mutta Lentsilleni minä sanon, kuinka sopimattomasti sinä olet puhunut, ja se on kirjoitettava sinun saatavaksesi. Hyvästi!" Jos Faller olisi vaikka kuinka rukoillut tai vakuuttanut, pyytänyt tai kerjännyt, ei mikään auttanut. Anni näytti hänelle, missä ovi oli. Hän viimein menikin. Anni ei edes katsonut hänen peräänsä.
Mutta Faller tulikin sinua ennen ja peloitti minun ensiksi ja sitte hän kertoi, että sinä olit pettänyt minua takauksen puolesta, ja taas rupesi tuo paha henkeni minua riivaamaan se kuiskii minulle ja tekee kanssani, mitä se tahtoo eikä mitä minun itse pitäisi tekemän. Vaan nyt on se minusta karkoitettu. Nyt sillä ei enää ole mitään valtaa ylitseni. Tästedes tahdon sinua kantaa käsieni päällä.
"Tuon tornikellon on isä-vainajani valmistanut, ja siinä työssä on Faller ollut häntä auttamassa", sanoi Lents. "Mutta malta! Olipa se hyvä, että muistin. Faller sanoo, että sinä olet pahoillasi muutamasta hänen sopimattomasta sanastansa, mutta hän ei minulle sano, mitä se oli.
Nyt on juuri se hetki, jolloin me viisi vuotta takasin vihittiin, ja nyt vietämme häitä uudestaan. Tuolla näkyy mies tulevan vuorta ylöspäin, mutta ei vielä voi eroittaa, kuka se on. Anni sanoo lapselle: "Huuda isää!" Lapsi huutaa: "Isää, isä!" Mies tulee likemmäksi; se ei olekaan Lents, vaan se on Faller. Hänellä on hattu päässä, ja toista hattua hän pitää kädessä.
Sinne tullessa, hän otettiin ilolla ja kunnioituksella vastaan, siellä Lents vanhastaan pidettiin hyvänä, mutta kotona hän ei käynyt minkään arvosta. Faller ja hänen vaimonsa elivät yksimielisessä sovussa.
Sen edustalla istui mies penkillä hänen tunnemmekin jo, se on kelloseppä Faller ; hän piteli pientä lasta polvillaan ja tanssitteli sitä, ja hänen vieressään istui sisarensa, jonka mies on ulkomailla, ja hänkin piteli lasta rinnoillaan, suudellen sen käsiä. "Hyvää ehtoota, huusi Lents hänelle, tällä kertaa oikein raikkaalla tenoriäänellä. "Hei vaan, sinäkö se olet?" kaikui syvä baasi vastaan.
Vihdoin Annikin tuli. "Eikö sinua haluttaisi ruoka?" kysyi hän. "Ei minua maita. Mistä minun hattuni on tänne tullut?" "Faller toi sen. Sinä kaiketi panit Fallerin häikistelemään hattuasi minulle?". "Minkätähden niin? Tuuli sen päästäni vei". Lents nyt lyhyesti kertoi tavanneensa voutitalokkaan Katriinan.
Päivän Sana
Muut Etsivät