Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Venheessä vasta pemahti, kun isä alkoi päästellä verkosta. Siihen tuli isäntäkin ja naurusuin sanoi: »Ettekös näe, etteivät verkot olleetkaan liian harvoja?» Jo näen, sanoi rovasti. Sitähän tässä ihmettelen, että miten tuo suurin lohi on niinkään harvoissa verkoissa pysynyt.
"Niin, eno, mutta ettekös te juuri itse ole sanoneet minulle..." "Kyllä minä tiedän, mitä sinä aiot sanoa", keskeytti hänet Ovsjanikov: "niinpä niinkin: ihmisen pitää noudattaman totuutta ja auttaman lähimmäistänsä. Sattuu niinkin ettei ihminen saa sääliä omaa itseänsäkään... Mutta teetkös sinä aina niin? Eikös sua kuljeteta kapakkoihin, häh?
MATLENA. Topra, rakas ystäväni, rauhoitu. Usko minua, tuo on vaan sairautta, tyhjää hourausta. Ei kuulu mitään ääniä, turhaa luuloa se vaan on. Näes, me olemme kaikki täällä, Mikko, Antti, Silja, minä. Tunnethan sinä meidät? TOPRA-HEIKKI. Tunnen. Mutta ettekös te kuulleet mitään? MATLENA. Emme yhtikäs mitään. Kun rauhoitut, niin ne katoovat sinunkin korvistasi.
"Eikö se pojan pahuus ole vieläkään palannut?" kysäsi Pekka kiukkuisena turhasta hakemisestaan. "Ei, ettekös tekään häntä sitten löytäneet?" tiedusti Sikke-muori ihmetellen. "Vielä mitä", vastasi Tiina, "ei se metsässä ole. Koko metsän juoksentelimme ristiin rastiin ja siellähän vasta maailmoita oli oikein jalkoja pakottaa".
Fluornin sedänkin unohtivat he melkein kokonaan, sillä moneen vuoteen eivät he kuulleet hänestä sanaakaan. Kutsuttiinpa tuosta eräänä päivänä Amrei veljineen heidän holhojansa luokse. Siellä istui mies, iso ja pitkä sekä ruskea-kasvoinen. "Tulkaa tänne lapset", sanoi hän sisääntuleville. Hänen äänensä oli karkea ja kuiva. "Ettekös tunne minua enää?" Lapset katsoivat häneen suurin silmin.
Mistäs minä sen tiedän, mutta se on vain semmoinen, joka viepi... Ja sinä uskot, että se sen voi? Ettekös te usko? Saattoihan sen Jumalakin parantaa.
Muutamain päiväin perästä alkoivat he iltasilla katsella jalkojaan vesissä silmin. Sehän siitä tuli, sanoi Reeta. Enkö minä sanonut, että antakaa olla kenkäin jalassa. Nyt ne ovat varissaappaat. Ettekös kuulleet, kun se tuolla petäjän latvassa on laulanut, että "saat, saat saappaat, itkupillit päällisistä, punaiset paulat palkasta". Kesken tihkamisenkin nauratti tuo tyttöjä.
Minulla on komennettavinani lähes 200 miestä. Ennenkuin olemme saapuneet Oder virralle, on minulla kenties kaksituhattakin, jotka minä vien kuninkaalle. Mutta minä vien ne hänelle vasta muutamain sankaritöitten perästä. Minä hyökkään rykmenttieni kanssa Saksiin ja ahdistan vihollista takaapäin. Mitenkä? Ettekös te aiokaan Berliniin? kysyin minä, muistellen yksinäistä Fredrikaa.
MEFISTOFELES. Mua siivost' ain' on kaikki kohdelleet. MARTTA. No, ettekös voi totta lemmiskellä? MEFISTOFELES. Hei, uskallappa naisten kanssa leikitellä! MARTTA. Ah, ette oivalla... MEFISTOFELES. Siit' oonkin pahoillain. Tok' ootte lempee ... oivallan sen vain. FAUST. Oi tunsithan, sä kultasein, Mun kohta tänne tullessani? MARGAREETA. Sen näitte ... loinhan maahan katsehein.
Eikö sitä noin sulaa tunkiota voi kuokkimatta luoda kärryihin?» Ettekös näe, että tässä tunkiossa on kerroksittain suomutaa ja karjan lantaa, siksi se täytyy kuokkia ylhäältä alas, tässä sekautuu muta ja lanta, sanoi isäntä ja hartiavoimin kuokkia mäiskytti. Kyllä ymmärrän sen, mutta miksikä se niin paikalla tahdotaan kyntää peltoon, kuten näytään tekevän? Siksi, ettei lanta saisi kuivua.
Päivän Sana
Muut Etsivät