Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"Sinun lemmellisen rakastajasi on pyhä inkvisitioni tuominnut kuolemaan, ja kiehuvata lyijyä lasketaan tipotttain hänen päälaellensa, kunnes hän pitkällisessä kidutuksessa hengähtää ulos kurjan sielunsa!" huusi Sigismund onnettomalle tytölle ja katseli tarkoin häneen, nähdäksensä minkä vaikutuksen tämä kertomus tekisi hänessä; kun Signe ainoasti kiljahti ja kätki kasvonsa käsiinsä, jatkoi hän pitkän vaitiolon perästä, jonka ajalla hän oli kylmällä ilolla vahingosta katsellut hänen äänetöntä epätoivoansa: "Ennen auringon laskua pitää hänen kärsiä, mitä hänen pahat työnsä ovat ansainneet, jos et sinä armahda häntä.
Sillä nyt voin puhua siitä. Viimeisenä elinvuotenaan oli Beate kaksi kertaa minun luonani valittamassa tuskaansa ja epätoivoansa. *Rosmer*. Samasta syystäkö? *Kroll*. Ei. Ensi kerralla hän tuli luokseni ja väitti sinun olevan lankeemuksen tiellä. Sanoi sinun aikovan hyljätä isiesi uskon. Se on mahdotointa, mitä nyt sanot, Kroll! Ihan mahdotointa! Sinä olet varmaankin erehtynyt.
Hän väänteli lakkaamatta ruumistansa sinne tänne, jännitti käsivarsiansa, kiersi niitä toinen toisensa ympäri kasvojensa edessä, niinkuin sulkeaksensa pois silmistään sitä vähäistä valoa, jota löytyi, ja painoi alas päänsä, niinkuin se olisi ollut liian raskas kärsimättömistä muistoista. "Mitä minun tulee tehdä?" lausui hän, näin epätoivoansa vastaan taistellen.
Majuri siinä kiihkeästi valitti Eevan isän «vääryyttä, suvaitsemattomuutta ja tyrannimaisuutta», kuvaili mitä intohimoisimmin lausein rakkauttaan, rajatonta kärsimystänsä, epätoivoansa. Eeva sairastui saatuansa hänen kirjeensä, kuitenkin enemmän sielun kuin ruumiin puolesta ja pyysi puhutella assessoria. Perheen lääkäri ja ystävä tulikin heti hänen luoksensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät