United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei siis pitäisi kenenkään oudostuman sitä, jos toisinaan saatostansaki epäilevinä antautuvat laulamaan, kovalta ikävältä, raskailta huolilta eli vielä muiltaki syiltä pakotettuna.
Mutta minun Juoseppini, minun lapseni, missä on hän?" Koska nyt tällä muotoa epäilevinä seisottiin, tuli yksi erinomainen kuva käyden pitkin tietä. Se oli hattumaakari Venkerästä, vähäinen ukko, tilaisuudessa varsin kätketty ja verhottu vutraaleilla ja hatuilla. "Mikäs on hätänä tässä kylässä?" kysyi ukko. "Etsitään yhtä lasta, Juoseppia, kadonnutta." "Onko lapsi vanhakin?" "Kuuden vuotinen."
"Mutta kun sitten kaikki epäilevinä ja toivottomina aikovat syöksyä virtaan, olen minä muuttanut runoni tulevaisuuteen ja pelastukseen luottavaksi. Se kuuluu näin: "Oli Teodemer kuningas goottien nyt lyöty ja murrettu voima sen. Verikentällä korpit koikkuivat ja korppikotkatkin ahnahat. Oli tuuli kylmä ja paistoi kuu, susi ulvoi metsässä hurmesuu.
Vaan jos joku kysyisi, mintähden semmoisina, opistaan ja taidostaan eli muusta mahdistaan, epäilevinä, rupeavatkaan laulamaan, niin vastaavat vieläki laulajamme: Emp' ois outo ollenkana, Saattamaton saanutkana, Ruvennut runon tekohon, Vaan tuli iso ikävä Se minun pani pakolla, Sepä työnti työntämällä.