Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mitä sanotkaan? huusi Elli ilmi-iloissaan ja kavahti ylös. Inkerin kasvot paistoivat, hänen ruumiinsa värisi ponnistuksista hänen epätoivoisena pyrkiessään tuolilta ylös. Pian, pian! Elli, missä sinä olet? Vie minut ulos! huusi hän. Mutta äkkinäinen ilo, hämmästys ja pelko olivat Ellin aivankuin rammanneet.
Bertelsköld seisoi synkkänä ja vaiti, ja Janssen jatkoi: Vaikka olikin pieni, ei poika sittemmin koskaan voinut unhottaa äitinsä viimeistä huutoa, jonka kuuli takanaan epätoivoisena kaikuvan. Se kuului hänen korvissaan yötä ja päivää kaiken elinajan, ja jos hänestä olisi tullut hyvä ihminen, olisi siitä kenties ollut paremmat seuraukset hänelle itselleen ja muille.
Puoleksi epätoivoisena nousi hänen voimakas vartalonsa nyt, hänen kasvoistaan olivat pienimmätkin viehkeyden ilmeet kadonneet, ja hänen silmänsä tuijottivat ikäänkuin olisivat kaukaa jotakin etsineet. Voimakkaalla iskulla hän löi soittokoneensa pirstaleiksi pöytää vasten, niin että säpäleet lensivät ympäri huoneen.
Ihmiset olivat ystävällisempiä ja yksinkertaisempia maalla, kuin kaupungeissa, mutta paljon sai Jerikoparka sittenkin kurjuutta kokea, niin että hän oli melkein epätoivoisena, viimeinkin saapuessaan Turkuun. Turhaan koetti Jeriko siellä, tuntemattomassa kaupungissa, hankkia itselleen jonkunmoista paikkaa.
Stafyla kuoli eräänä päivänä, ja se oli minulle suuri vahinko ja minä lähdin torille hakemaan itselleni uutta orjaa. Mutta, jumalat auttakoot, ne olivat siitä asti, jolloin Stafylan ostin, niin kallistuneet ja rahat niin vähissä, että olin jo epätoivoisena jättämäisilläni koko paikan, kun muuan kauppias nykäsi minua liepeestä. 'Rouvaseni', hän sanoi, 'tahdotteko ostaa halvan orjan?
Jäin aivan yksin erämaahan sokeana ja epätoivoisena. Olin kadottanut näköni ja kaiken omaisuuteni ja olisin varmaan kuollut nälkään ja tuskaan, jollei seuraavana päivänä karavaani olisi saapunut paikalle ja vienyt minut mukanaan Bagdadiin. "Minulle ei jäänyt muuta neuvoa kuin kerjuulla elättää itseäni, ja sitä olen tähän saakka tehnyt.
Se oli öljyä tuleen, raivo kiihtyi. Venäläiset ryntäsivät uudestaan, tunkivat joka haaralta kaupunkiin, joka puolustautui epätoivoisena. Ei pyydetty eikä suotu armoa. Kaikki, ukot, naiset ja lapset tarttuivat aseisiin. Asukkaat taistelivat pitkin katuja ja pihoja ja ampuivat katoilta. Veri juoksi virtana, ja viha, kauhu, tuska ja kuolemankamppaus täytti ilman kamalilla äänillään.
Epätoivoisena tästä välien rikkoontumisesta oli Valentine sitten alkanut kummastuttaa ystävättäriään uskonnollisella hartaudellaan ja hänestä tuli yhtä ahkera kirkonkävijä kuin hän oli ennenkin ollut ollessaan kotona äitinsä luona ankaran uskonnollisessa Vaugeladen perheessä.
Siinä hän seisoi, missä tuhannet ovat seisseet: kauneimmat illusiooninsa kadottaneena, kuolemanjäätämän epätoivoisena inhimillisten ponnistusten voimattomuuden tähden. Mitä hyötyä oli ollut kaikesta siitä, mitä suuret, jalot henget olivat ajatelleet ennakkoluuloja tuhoavia ajatuksia, kaikesta, mitä hehkuvat runoilijat olivat maailmalle runoilleet jaloja tunteita!
Espanjan matkallaan oli Mérimée muuten ollut tilaisuudessa vertaamaan Clara Gazul'in espanjalaisia kuvauksia todellisuuteen ja sanotaan tämän vertailun vaikuttaneen hänen totuudentuntoonsa niin ankarasti, että hän epätoivoisena jo päätti lopettaa koko kaunokirjallisen tuotantonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät