Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Minä kun olin outo ensikertalainen kaupungissa ja hän sitä vastoin usein käynyt, niin pyysin päästä hänen kanssaan yhdessä etsimään asuntoa. Sangen vastenmielistä näytti hänestä olevan myöntyä tuohon, vaan ei kuitenkaan hennonnut kieltää. Ja niin lähdimme me yhdessä ajamaan komeasti valaistuun ja väkeä vilisevään kaupunkiin.
"Antaa niiden sitten saada se jäniksensä ensin", ajatteli hän, ja jäi paikalleen, mistä näkyi ensikertalainen ja osa ahoa. Koirat lähenivät hyvin kaukana vielä, ainoastaan yksi kuului lähempää.
Toverini sitävastoin, joka oli ensikertalainen tällä koskella eikä juuri onkinut perhosella, ja mielellään soudatti itseään, missä se oli mahdollista, eikä vielä tällä retkellämme ollut onnistunut saamaan suurempaa, näytti heti joutuvan sen huumauksen valtaan, jonka kalamiehessä aina helposti synnyttää toisen järkähtämätön usko.
Mutta hän ei pidä kiirettä, ei touhua ennen aikojaan niinkuin ensikertalainen, saalis on siinä, mutta ei riitä, että se otetaan, miten tahansa, se on otettava taidollisesti, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan oikein, elegantisti. Saisihan sen siitä »märästikin», mutta hänen ohjelmaansa kuuluu, että se on otettava »kuivasti». Hän tekee viimeiset valmistelunsa.
Ensikertalainen oli yhä entisessä jännittyneessä hyökkäysasennossa, valmiina ampumaan jos vaan näyttäytyy, mutta hän ei huomannut jänistä ja katsoi tiukkaan toiselle suunnalle. Gabrielin metsämiesvaisto otti nyt voiton kaikista muista asioista, olipa ne mitä tahansa, ja hän veti esiin revolverinsa ampuakseen edes sillä jäniksen, kun se kohta juoksee ohitse.
Hän oli ensikertalainen, ja herrain päiville lähtiessään hyvin huolissaan siitä, miten olla, kuin eleä. Meni sitten ennen lähtöään kysymään neuvoja rovastiltaan. Rovasti tiesi neuvon: »Kyllä sinä siellä toimeen tulet», lohdutti hän, »kun kuuntelet sitä miestä, joka kaikki tietää.
Luulla voivansa noin vain väkirynnäköllä voittaa nykyaikaisen, sivistyneen ja itsenäisen naisen, joka ei suinkaan mikään ensikertalainen tytöntyllykkä ollut, vaan jo yli kolmekymmentä oleva, maailmaa kokenut rouva ja kahden lapsen äiti, päällepäätteeksi entinen opettajatar ja filosofian kandidaatti! Täytyi olla Antti niin ajatellakseen.
Hän ei ollut ensikertalainen, hän oli jo tottunut käräjätapaan. Hän näki taas valkealla liinalla katetun pöydän raamattuineen ja lakikirjoineen ja kymmenmiehisen rivin vakavia lautamiehiä. Huomatessaan pöydän takana istua mörsöttämässä saman juopponaamaisen tuomarin, joka rovastinkin asian oli ratkaissut, valtasi hänet täydellinen toivottomuus ja kylmä välinpitämättömyys.
Luuleeko setä, että hän on ensikertalainen? Minä pyydän, jättäkää minut hänen kanssaan kahden kesken. Nyt nauroivat nuoremmat vielä enemmän, mutta lähtivät kuitenkin, sillä se vanha herra näytti hyvin vakavalta. Jaana kuuli, että ne keskenään nimittivät tätä jollakin hänelle oudolla arvonimellä. Jaana ei itkenyt enää. Mutta hän nyyhki vieläkin ja painoi kädellään sydänalaa.
"Ei waan rautatien piljetti. Ette te ulkomaan passilla pääse rautatiellä kulkemaan." "Ei meillä semmoista ole ... pitäisikö semmoinenkin olla...? Mistähän sen saisi?... Olen ensikertalainen ja aiwan outo näihin asioihin", hätäili Matti.
Päivän Sana
Muut Etsivät