Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Tyttö toi emännälle lautamiehen vastauksen, jonka kuultuansa emäntä sanoi huo'aten: "senhän minä tiesinkin; eihän sieltä sen parempaa tule". Valvoherran majapaikka ei ollut kovin kaukana Kanniaiselta. Poika Juho tulikin myöhään kotio samana iltana, tuo toivottu ja ikävöitty vieras mukanansa.
Ei tiedetty astuiko hän sinne mennessään kynnykselle, mutta se waan on warma, että kahden sijasta tuli wihdoin tuosta suljetusta huoneesta kolme henkeä. Ei ollut tuosta tapauksesta kulunut wielä täyttä puolta wuotta, kun Alma teki samat temput. Tämmöiset tapahtumat oliwat aiwan odottamattomat isännälle ja emännälle.
Maksettuaan lihavakaulaiselle emännälle, Nehljudof läksi kiiruisasti ulos ja istui vankkureihin sekä käski ajaa niin pian kun mahdollista, että saavuttaisi joukkokunnan. Sotamiehet olivat nähtävästi juovuksissa ja iloisesti haastellen kulkivat takana ja tiepuolessa. Rattaita oli paljon.
Oi taivaan tekijä, miksi minua hulluksi sanotaan!" hän huudahti ja katsoi tuskallisesti Valpuriin. "Me olemme asialla", virkkoi Hannu Luopion emännälle. "Aumolan isäntä pani ostamaan niitä kahta viikatetta, jotka kuuluvat teiltä liikenevän". "Istukaa nyt hyvät ystävät, niin käyn puodissa ne noutamassa", sanoi Luopion emäntä. "Emme halua istua nyt", sanoi Hannu; "lesken seurassa emme viihdy.
Sitten kun tyttö oli hyvin kauan kävellyt, tuli hän muutamaan taloon. Ja hänellä taas oli nälkä, niin sanoi sen talon emännälle, että: 'antakaapa emäntä kulta mulle ruokaa'. Se emäntä sanoi että: 'saat tulla meille paimentamaan lehmiä', ja antoi ruokaa ja sitten tyttö jäi siihen taloon paimeneksi.
Rovastinna antoi yhdelle ja toiselle emännälle kättä, ja nuori Hanna tervehti samoin entisiä lukutovereitansa, joita hän tapasi. "Kuinka hän on kaunis!" kuiskutti kansa siellä ja täällä toisillensa. "Kuinka hän on kaunis!" ajatteli myös luutnantti Jalopeuransydän, kun hän vanhempinensa seisoi katsellen sinnepäin, josta Haborgin perhe lähestyi.
Sitte kertoi hän vielä emännälle laukkuvenäläisten tavoin ruvenneensa kyläkauppiaaksi ja kulkeneensa ympäri maata. Vähitellen oli hän saanut niin paljon kokoon, että voi ruveta pitämään teurastajan tointa ja hevoskauppaa.
Toinen heistä ilmoitti, että hänen täytyi nyt mennä esiintymään. Pieni laulu vaan, hän sanoi. Minä tulen heti takaisin. Mutta Oikarinen ei päästänyt häntä. Ei sinun nyt sovi mennä, huomautti hän. Sano hänelle, Muttila, että mie annan viismarkkasen emännälle. Emäntä tuli, sai lasinsa ja viismarkkasensa. Vilkutti silmää tytöille, tytöt hänelle, ja lopuksi he kaikki iskivät silmää Oikariselle.
Tuolle lihavalle emännälle he eivät olisi olleet muuta kuin akatemiasta pois potkituita renttuherroja. Tuossa kievarissa istuessa ja hevosia odottaessa virkkoi Antero: Siellä Helsingissä puhuttiin paljon kansasta, mutta minusta tuntui usein kuin olisi kansa niille uusmaalaisille ollut aivan toista kuin meille.
Mutta mökkitaloon se käy kuin kotiinsa, astelee tuttavallisesti ja pelkäämättä aina pirtin oven eteen ja tekeytyy emännälle hänen aittatiekseenkin nurmisen pihamaan poikki. Siinä se viihtyy ja siinä se viipyy ja lähtee siitä yhtä ehyenä kuin siihen tulikin. Tulleeko kerran meillekin aika, jolloin kaikki metsätiet ovat maanteiksi muuttuneet?
Päivän Sana
Muut Etsivät