United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ellulla on lapsi sylissään!" huudahti äiti riemastuen, ja verrattoman riemun sanoma tämä oli jokaiselle. "Niin aivan; näenhän minäkin sen". "No, Herra Jumala olkoon kiitetty!" lausui lapsen isä. Nyt vasta muisti jokainen, ett'ei eilen lähdön kiireessä kukaan ollut nähnyt Ellua.
Ei ollut pukukaan pulska: täpläinen paita ja paikatut housut, siinä koko puku. Kolmannella, Ellulla, olivat kasvot jotenkin jokapäiväiset, pitkät, nenä könkönenä, silmät heikot. Hänen kasvonsa osoittivat jonkunlaista tylsää, sairasmielistä huolehtimista.
"Annas kun minä otan mukaan Ellun kirveen", sanoi Mikko, tavoittaen sitä seinältä, johon Ellulla aina oli tapana panna kirveensä. Mutta sitäkään ei ollut paikoillaan. Saavuttiin viimein ulos pihalle. Keskellä pihaa oli lumi pahoin ryöpytetty; siinähän susi ensinnä oli Antin kimppuun käynyt; siitä läksivät jäljet suoraa päätä Alhokaisen niittyä kohti. "Suksille joka mies!" komensi Paavo.
Ja tuossa hän nyt seisoo, Jumalan siunaama mies, lapsi sylissään. Mutta päätä huimaava rinne on Ellulla nyt laskettavana alas joen rantaan, ja pian hän lähtee ankaraan laskuun. Ehdottomasti pääsee kauhun parkahdus katsojain rinnasta, kun hän sydäntä viiltävällä vauhdilla kiitää alas lumista jyrkkää rinnettä. Puolivälissä rinnettä on parin sylin levyinen kuilu, ja juuri sitä kohti laskee mies.