Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Hän kaivoi porot piipustansa akkunan edessä pihalle ja mietiksi sitä tehdessään: "Se lukkarin tyttö näyttää olevan ikään kuin hieman tukevampi-tekoinen, ainakin rinnan ja lanteen kohdalta." Hän puhalsi piipun varteen, sitä selvitelläkseen, posket pulleina. Petteriä jo suututti. Isä lisäsi Ellistä: "Vaikka sitä keskiruumista tuota ei näy hänelläkään olevan paljon ensinkään."
He kääntyivät katsomaan ja näkivät laivan, joka juuri ilmaantui niemen takaa. Sitten sanoi Olavi, ennenkuin pastori ehti tulla: Unohtakaa minut, minä en ansaitse, että minua muistelette. Ja hän tunsi sen sillä hetkellä, hän oli omasta mielestäänkin menetellyt niin väärin, ettei hän ansainnut. Mutta Ellistä se oli vain uusi todistus siitä, että Olavi ei häntä rakastanut.
Mutta talvellahan kaikki oli tapahtunutkin, ja niin oli se uutta ja niin oli hommaa siitä paljon, että kesäiset haaveet jäivät. Jospa eivät olisi milloinkaan enää tulleetkaan! Ellistä sanoivat kaikki, että hän oli äitinsä ilmeinen kuva. Ei kuitenkaan kukaan tiennyt, kuinka perin pohjin hänen luontoisensa tyttö oli. Ja kuinka samanlaiset tuumat ja tunteet, kuta enemmän hän kasvoi!
Erottuansa heistä Aadolf harvoin poistui asunnostaan, eikä hänen luonansa käynyt muita kuin Eerikki, joka tuontuostakin toi hänelle tietoja Inkeristä ja Ellistä. Suruksensa Eerikki huomasi, että hänen ystävänsä päivä päivältä kävi yhä synkemmäksi; hän koetti parhaansa mukaan tuota alakuloisuutta haihduttaa, mutta hänen voimansa eivät siihen riittäneet.
Puhe taulun takana jatkui samaan suuntaan: En minä ymmärrä, kuinka se Sigrid, joka on semmoinen aristokraatti, voi pitää tuollaisesta talonpoikaistytöstä kuin Elli. En minäkään ymmärrä. Ei hän enää pidäkään. Mistä sinä sen tiedät? Tiedänhän minä, kun se itse sen sanoi. Mitä hän sanoi? Sitä vain, ettei hän välitä juuri ollenkaan enää Ellistä...
Elli oli iloonsa menehtyä, kun ylioppilas nosti silmiään niinkuin maisteri ylös kattoon, pani kätensä ristiin ja asetti suutaan samalla lailla. Tuo yhteinen ivailu teki heidät niin tutuiksi, että Ellistä tuntui oudolta teititellä ylioppilasta. Toimituksensa tehtyään tuli maisterikin verannalle. Hän oli vähän vielä taannoista tointaan juhlallisen näköinen.
Ellistä näytti, että hän kertoi sen aivan rauhallisella mielellä, melkeinpä mielihyvällä. Sinä tietysti vastaat, että he saavat mennä menojaan, sanoi pastori. En tiedä vielä. Mutta minä sanon, että sinä et mene ... vastahan tässä juuri tulit ... ja joko nyt pois? Siitä ei tule mitään! Olenhan ollut täällä jo toista kuukautta. Ei niistä puhettakaan ... tyhjennä lasisi ja pane kolmannelle jalalle!
Koetahan vähän hillitä itseäsi ... sinä olet liian raju... Johtajatar hymyili ja näytti Ellistä vähän pilkalliselta. Tytöt myöskin hymyilivät ja katsoivat häneen samalla lailla kuin johtajatar. Ellistä tuntui kuin olisi kylmää vettä hänen niskaansa kaadettu ... ja hän vetäytyi syrjään. Voit sinä katsella, sanoi johtajatar vielä, mutta ei oikein sovi hyppiä noin...
Vaikka äiti ei sitä ollenkaan hyväksynyt, että hän aina meni isän kanssa puhumaan Ellistä, niin ei hän sille kuitenkaan mitään voinut, että meni. Joka kerta kun hän alkoi ja lopetti puhumisensa, oli hän sitä mieltä, että olisi parempi olla puhumatta, mutta kuitenkin hän puhui. Sillä hän ei ollenkaan tiennyt, kuinka tytön kanssa menetellä.
Emme; aja sinä vain edeltä, me kävelemme. Pastori nykäisi hevostaan ja lähti ajamaan. Elli ja Olavi kulkivat paluumatkalla melkein äänettöminä. Pitemmillä aukeilla näkivät he pastorin ajavan edellään. Ellistä tuntui hän nyt vielä vieraammalta kuin ennen. Niinkuin olisi ollut joku outo kulkija, jonka kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä eikä mitään yhteistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät