Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Tulimme sitten Piijalaan, jossa Pekka ja Elli itsellensä talon ostaneet olivat, ja seisoi Elli rapulla meitä vastaan ottamassa sanoden: "ohhoh, kauniinpa reissu-kumppanin on kersantti rumaan rekeensä saanut. Missä kersantti nyt partiolla on käynyt, kuin niin korean saaliin saanut on?"
Vuonna 1827 seuraavat Juteinin kirjailijatuotteet ilmestyivät painosta: »Laulu Elämän Nautinnosta». »Erhetyksen Waikutus elli lapsen Murha» ja ruotsiksi »Anteckningar af Tankar uti Warianta
Hänen sydämensä oli niin täynnä, häntä vaivasi se, että hän petti äitiänsä, kuin hän nyt vapaalla aikomuksella oli tottelematon häntä kohtaan, ottaen vastaan kirjeen ja nyt hänen vielä piti lahjalla palkitseman kirjeentuoja. Hän ei kuitenkaan taitanut hetkeäkään arvella, ottaisiko hän kirjeen, vai ei. Hän palasi nyt huoneesensa, jossa ei Elli milläkään ehdolla tahtonut neulaa ottaa.
Mistäs minä sen tietäisin. On hän ainakin ollut. Kyllä hän on tainnut olla. Onko hän siitä sinulle mitään kertonut? Ei hän minulle ole ... vaan miehelleni. Elli oli painautunut syvälle viinimarjapensaaseen terttua taittamaan. Samassa tulivat sinne Olavi ja herra Kaarlo. Tuletteko noutamaan pois rouva Elliänne, herra Kalm? huusi neiti Liina. Niin, eiköhän olisi jo aika lähteä.
Elli oli ajatellut jo valmiiksi, millä hän puheensa aloittaa, sillä hänen mielestään oli hänen velvollisuutensa alkaa puhelu. Kuinka teitä miellyttää tämä paikka? kysyi hän. Ylioppilas istuutui ystävällisesti tuolille Ellin viereen. Kuinkako miellyttää? Hyvin paljon. Tämä on kauneimpia paikkakuntia mitä matkoillani olen tavannut. Tekisi mieleni melkein asettua tänne joksikin aikaa.
Tämäkin vielä lisäksi! ELLI. Eipä ole toisin... Minä pidän Taavista yhtä paljon kuin ennenkin... EM
Sittenkuin Elli, vähän kursailtuansa, oli istuutunut ja hänen kertoessaan kuinka Pekka ja lapset jaksoivat, ja kuinka hänen kodossansa toimeen tultiin, otti hän taskustansa kirjeen, teki Margareetalle salaisuutta merkitsevän liikkeen ja pani sitten kirjeen uutimien taakse vuoteelle, jonka vieressä hän istui.
Elli näki niin selvään äitinsä kasvoista, että hän oli jotakin näkevinään ja kuulevinaan, niin että tyttö itsekin rupesi uskomaan sitä todeksi. Mutta hän ei tämän näyn laatua ymmärtänyt.
Kun hän oli valmis, ajatteli hän, menisikö itse kutsumaan isää ja vieraita vai lähettäisikö jonkun muun. Ei hän sitä kuitenkaan päättänyt sinne eikä tänne, vaan lähti itse kävelemään kirkkokujalle päin. Tulivat jo sieltä kävellen vastaan, ja Elli seisahtui puolitiehen, nojaten aitaa vasten ruispellon yli katsomaan.
Elli oli heittäytynyt kokkakaarta vasten nojaamaan ja tuijotti olkihattunsa reunojen alaitse vettä pitkin peränpitäjän pään ohitse. Olavi oli vaipunut katselemaan maisemaa edessään ja harhaillut siitä vähitellen yhä loitommalle omiin mietteisiinsä. Hän meloskeli koneellisesti. Hän näytti siltä, kuin olisi kuljeskellut hyvin kaukana täältä, ja hiukan alakuloiselta.
Päivän Sana
Muut Etsivät