Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Ja kysymys on vaan siitä, että kun minä en enään jaksa tehdä työtä, niin ottaako joku minun lapsistani minun luoksensa, niinkuin Norine ja Cécile ottivat minun isäni. Mutta, Herra Jumala, eiväthän tuollaiset köyhät penikat voi juuri hyviksikään tulla, sitä ei voine kukaan vaatiakaan."
Eiväthän ne kuitenkaan ole ostettavissa, koki hän puolustella. Ei meillä niinkuin Ranskassa ja monessa muussa maassa. Eivät poliittisesti tosin, myönsi Johannes. Mutta kaikissa muissa suhteissa ne sitten ovatkin täydellisesti selkärangattomia. Missä suhteissa tarkoitat? Kaikissa henkisissä suhteissa. Niissä ne ovat kokonaan lukijakuntansa enemmistöstä riippuvaisia.
Eiväthän enää jaksaisi kauan kestää nekään, jotka vielä kalliolla taistelivat! Nuoret miehet ymmärsivät sen hyvin ja panivat parastaan.
"Olkoon vaan, mutta tähän asti hän ei ole sanottavaksi näyttänyt sukulaisuuttaan, eikä minun mielestäni tässä käy menetteleminen ilman kunnanneuvostoa, eikä edes sekään yksinään sitä saata. Lapsilla on täällä kotioikeus, ja sitä ei heiltä voi poisottaa heidän maatessaan, sillä eiväthän lapset vielä osaa sanoa, mitä he tahtovat. Sehän olisi viedä heidät nukkuvina pois".
Ajattelehan veli hyvä ensin ja sitten vasta puhu. Niin niin, mutta eiväthän ne ole ihmisten määräyksiä. Jumalan tahtohan se on. Eikähän se nyt ole vähääkään sopivaa noin vaan luvata. Eroja ja onnettomuutta sellaiset liitot vaan synnyttävät. Ja mikäs ne lapset sitten perii kun erotaan? Jumala ei ole yhtään pykälää kirkkolakiin kirjoittanut. Ihmisten tyhmyyksiä ne ovat järki järestään kaikki.
Hän ei tahtonut aluksi uskoa sitä ollenkaan. Mutta olihan se totta. Eiväthän mitkään kahleet painaneet häntä. Ei kuulunut käskijän ääntä, ei näkynyt rautaristikkoja. Siis mitä kohden? Siis pohjoiseen! Pois, kauas sinne, missä oli hänen syntymäsijansa ja hänen lapsuutensa leikkitantereet! Yöt päivät samosi hän niitä kohden.
Kyllä hän viimein menee tiehensä tyhjennettyään tosin ensin koko varastonsa julmimpia ja raa'impia haukkumasanoja, joita matkustavaisen tietysti täytyy vain kärsivällisesti kuunnella. Eiväthän ne ihmisparat tiedä parempaa.
"Niin näkyy olevan kesäsaatavat", sanoi kirkkoherra kirjaansa selaillen. "Minä luulen, että on rästinä talvisaatavatkin", sanoi emäntä. "Niinpä näkyy olevan, vaan eiväthän ne niin pikkupaikasta suuriin nouse. Mutta lähdetäänpäs nyt niitä lintuja katsomaan", tuumaili kirkkoherra. Mentiin. Oikein kirkkoherra kauhistui, kun näki niin suuren kontin täynnänsä kauniita vereksiä lintuja.
Mutta ei sitä kaikki ymmärrä, eikä puoletkaan. Ihmiset ovat niin kummallisia. Ne ihmettelevät ja kyselevät kaikenlaista ... esimerkiksi sitä, kuinka minä olen näin yksin, aina vaan yksin. Vaan eiväthän he voi ymmärtää etten minä olekkaan yksin, en ensinkään yksin. Vaikka ... oi Olavi, jos sinä tietäisit, mitä minä olen näinä vuosina tuntenut ja kokenut! Uskallankohan minä sitä kertoakkaan?
Ei ole laisinkaan siunausta enoilla nykyään, ei Rio Janeirossa enemmän kun täälläkään. Kaikki hyväntekeväisyyslaitoksille! Hän tuossa, joka on parhain hyväntekeväisyyslaitos, saa vaan viisikymmentä riksiä ohhoh! Viisikymmentä riksiä! Mutta eiväthän rahat ole maailman korkein onni. Näyttäkäämme että tulemme onnellisiksi ilman rahojakin! Kaikki on kadotettu minun täytyy luopua kaikesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät