Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hän hiipi hovin luolahan Pois laulun vuorilta, Möi itsensä ja kunnian Hän osti valheella. Hän silkkivaattein laulelee Nyt kultatuoleilla, Ja katse sammuu, raukenee, On laulu onttoa. Se imarrust' on imelää Tuo laulu tarmoton. On puku kyllä eheää, Vaan sielu rikki on. Tuo mies on myynyt sielunsa, On tyhjä kuori vaan, On tuhkaa kultalippaassa Ja orja loistossaan.
Sun virhees ollut ei se, kantele. Se virhe soittajan ol' yksin vaan. Se soittaja niin nuor' ol', aatteeton, Ja kanteloll' ei tuttu ollenkaan. Se itkenyt ei ollut, taistellut, Ei nähnyt elämää, ei maailmaa. Ei suruja se Suomen tuntenut, Ei lemmen tulta suurta, hehkuvaa. Ja siksi kai, vaikk' usein tenhosit Ja hurmasitkin nuorta soittajaa, Sä eheää et ääntä antanut, Et soinut sävelt' ilmi sointuvaa.
Pienen poikaisen kasvot olivat aivan ruvessa, jottei niissä muuta eheää ja tervettä paikkaa nähty kuin huulet ja silmät. Siihen lisäksi näkyi lapsi kituvan jotakin sisällistä tautia, sillä hän ei jaksanut tuskaansa itkeä, ainoastaan hiljaisesti uikutella. "Käykää tänne muori syömään", sanoi helläsydämminen Anna. "Jahka Loviisa tulee sisään, annetaan pienoiselle velliä".
Lisäksi oli se rykelmäinen: täynnä pienoisia nystyröitä, kuin rypäleitä. Kun hän sen lisäksi jonain iloisena juhlapäivänä pisti vielä viinapullon housuntaskua pullistamaan ja niin sonnustautuneena käyskeli veikeästi raittia pitkin, niin ei vaateliainkaan katsoja olisi voinut hänen ulkomuodossaan ja asussaan löytää mitään puutteellisuutta, ei mitään, joka olisi särkenyt kuvan eheää yleistä sävyä.
Se on semmoinen rikkiviisas, se Pohjalammin Matti! Ja todella olikin Matti merkillinen mies, sen huomasimme me lapsetkin, vaikk'emme oikeen älynneet mitä isäni oikeastaan rikkiviisaalla tarkoitti. Koska Matin sen aikuisesta kuvasta vielä on muistissani joitakuita piirteitä, niin panen ne paperille, päättäköön lukija, oliko Matin viisaus rikkinäistä vai eheää.
Vain siten saattoi hän olla se todenmukainen, se oikeudenmukainen kuvastin, joka oli luotu Luojan kovaa ja raakaa maailmaa mahdollisimman väärentämättömästi heijastamaan. Mihin ihminen kaikella ponnellaan pyrkii, sen hän saavuttaa. Ja luulen, että minusta, ainakin joskus ja katkonaisesti, tuli taiteilija. Eheää taiteilijaa ei minusta tullut milloinkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät