Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Totuuden juurella kuin vesa versoo siks epäily, ja luonto meitä ajaa korkeuteen kukkulalta kukkulalle. Kehoittaa, rohkaisee se kysymähän mun teiltä, Donna, kunnioittavasti totuutta toista, jok' on mulle himmee. Inehmo voiko, tietää tahdon, muilla hyvillä, jotka vaa'assanne painais, lupaukset rikkomansa täällä maksaa?»
Vaikka minä mieluisimmin vietän suuremman osan päivää yksinäni, menen minä toisinaan käymään Donna Antonian vähäisessä kodillisessa seurassa. Tämä kokoontuu tavallisesti johonkin vanhaan Maurilaiseen kamariin, joka on sekä köökkinä että salina, koska nurkkaan on laitettu törkeätekoinen tulisija, jonka savu on soaissut värit seinillä ja pian kokonansa hävittänyt muinaiset arabeskit.
RAFAEL. Minä jätän teidät siksi aikaa ja pidän huolta teidän virkaan nimityksestänne. 9 Kohtaus. Don Cleto yksinänsä. CLETO. En tiedä mikä valtaa minua. Minun on määrä anoa Donna Leonciaa vaimokseni. Minusta tuntuu, ikäänkuin nakkelisi joku minua päähän vanhoilla saviruukun palasilla. Rohkeutta, Sangredo, sinä pääset terveys-neuvoston jäseneksi. Mikä kunnia!
Suista synkkä murhe luotas! Maalimass' on monta naista, Meille määräs eron Luoja. ""Don Ramiro, uljas urho, Monta maurilaista voitit, Voinethan nyt itses voittaa, Tullos häihin huomeneltain."" "Donna Clara! Donna Clara! Tulen varmaan, sen ma vannon! Tahdon tanssihin sun pyytää; Hyvää yötä huomiseksi!" ""Hyvää yötä!"" Akkunansa Sulki donna.
Silloin ei asia ollut vielä varma; muutoin kuningatar oli sanonut: "Hyvät naiset, odottakaa minua"; eikä hän uskaltanut olla tottelematta kuningatarta. Ja kuinka kauan oli kuningatar poissa huoneesta? Kolme neljännestä. Eikä kukaan hänen naisistansa seurannut mukana? Donna Estafana vaan. Ja palasiko hänkin takaisin?
Kuninkaallisen palatsin, Alhambran, hoito on uskottu eräälle vanhalle, naimattomalle naiselle, nimeltä Donna Antonia Molina, mutta jota, Hispanialaisen tavan mukaan, tavallisesti ja tuttavallisesti sanotaan Tia Antoniaksi, eli täti Antoniaksi.
Jylinän taivahasta korkeimmasta niin kaukana ei kuolevainen silmä, sukeltakoon se merten syvyyteenkin, kun siellä silmäni Beatricest' oli; kuvansa sentään selvään näin, kun meidän välillä estävää ei ollut mitään. »Oi, Donna, jolta toiveeni saa voiman ja joka oot mun pelastuksekseni suvainnut jälkes jättää kuolon maille,
EGMONT. Mitä kuuluu? SIHTEERI. Min' olen altis, ja kolme airutta on vartoomassa. EGMONT. Minä lienen mielestäsi viipynyt kovin pitkään; sinä olet niin tyytymättömän näköinen. SIHTEERI. Teidän käskyänne noudattaen olen minä ollut odottamassa jo kotvan aikaa. Täss' on paperit. EGMONT. Donna Elviira arvaten suuttuu minuun, kun saa kuulla, että minä olen sinua näin kauvan viivyttänyt.
Totuuden juurella kuin vesa versoo siks epäily, ja luonto meitä ajaa korkeuteen kukkulalta kukkulalle. Kehoittaa, rohkaisee se kysymähän mun teiltä, Donna, kunnioittavasti totuutta toista, jok' on mulle himmee. Inehmo voiko, tietää tahdon, muilla hyvillä, jotka vaa'assanne painais, lupaukset rikkomansa täällä maksaa?»
Mutta tuolla, katsos, katsos! Kappelista torin luota Lailla luodelainehien Syöksyy kansaa kirjavana. Ritareita rouvinensa, Juhlallisin joukkoinehen, Helkkyin heille kellot soivat, Uhkuu urkuin harras ääni. Mutta kunnioittain kaikki Väistyy väen keskustasta, Jossa astuu nuori pari, Donna Clara, Don Fernando.
Päivän Sana
Muut Etsivät